Tartto – kahviloiden ja kulttuurin kehto

Loppuvuodesta löysin yhden kiehtovimmista kaupungeista, joissa olen käynyt. Paikka on niinkin eksoottinen kuin Tartto. Minulle tuli tilaisuus yöpyä viikko edulliseen hintaan Tampere-maja -majatalossa, joka toimii myös taiteilijaresidenssinä ja järjestää kulttuuritapahtumia ystävyyskaupunkinsa Tampereen kanssa.

Ilman tätä mahdollisuutta olisin tuskin lähtenyt Tarttoon. Olen kyllä kuullut kaupungista kehuja kahdelta kaveriltani, jotka ovat siellä opiskelleet. Mutta kun se on ”vain Tartto”. Muka jotenkin kakkosvaihtoehto Tukholman ja Tallinnan rinnalla.

Tämän reissun jälkeen Tartto kiilasi kirkkaasti noiden kaupunkien ohi. Tässä vanhassa kulttuurikaupungissa on aivan omanlaisensa henki. En enää ihmettele, miksi sitä pidetään Viron sivistyksen kehtona ja henkisenä pääkaupunkina.

Jos osaat hankkiutua Tallinnaan, selviydyt Tarttoon asti. Lux Express on paikallinen halpabussiyhtiö, joka vie Tallinnasta Tarttoon halvimmillaan kolmella eurolla. Matka kestää kolmisen tuntia, ja busseja lähtee parikin tunnissa. Bussit ovat erittäin siistejä ja viihtyisiä. Wifi toimii, ja laitteille on latauspistokkeet.

Vaikutteita idästä ja lännestä

Tartto on ollut vuosisatojen saatossa niin saksalaisen, venäläisen kuin ruotsalaisenkin vallan alla. Tartossa oli kymnaasi jo 1500-luvulla, ja yliopisto perustettiin 1632.

Monikulttuurisen sivistyskaupungin tunnelma on edelleen voimakkaasti läsnä. Siihen sekoittuu kuitenkin jotain slaavilaista, omaperäistä ja mystistä. Kaupungin henki näkyy arkkitehtuurissa, patsaissa, lueskelemaan kutsuvissa puistonpenkeissä, kahviloissa, pastellinvärisissä kivitaloissa ja rapistuneissa pitsihuviloissa.

Osa magiasta on kuitenkin jotain aineetonta. Sen aistii, mutta sitä on vaikea pukea sanoiksi.

Runollista tunnelmaa Tampere-majassa

Majoituin viikon Tampere-majassa, joka sijaitsee yliopiston kupeessa, Tarton parhaassa kahvilakeskittymässä. Tämän kokemuksen jälkeen alan tsekkailla matkustellessani enemmän majataloja ja bed and breakfast -paikkoja.

Sain yöpyä alehintaan, koska olen Pirkkalaiskirjailijoiden jäsen. Tampere-maja ei kuitenkaan olisi normaalistikaan kallis. Mukavan kokoisen huoneen omalla vessalla ja aamiaisella voi saada edullisimmillaan vain 40 eurolla. Vieraat saavat käyttää myös yhteisiä jääkaappeja ja keittotiloja.

Majan aamiainen oli tarpeisiini riittävän monipuolinen: paria erilaista leipää, juustoja, leikkeleitä, munia, muroja, jugurtteja, puuroa, hedelmiä, kahvia, teetä ja mehuja. Respa päivysti iltaan asti, ja sain hyviä ravintola- ja nähtävyysvinkkejä.

Majatalo olikin loistava yhdistelmä yksityisyyttä ja palvelua. Aamupalalle kehtasi tulla tukka pörrössä villasukissa. Sain omaa rauhaa, mutta tarvitessani myös apua. Minut esimerkiksi haettiin bussiasemalta autolla majataloon. Talo vuokraa myös polkupyöriä, ja sauna lämmitetään tilauksesta pientä maksua vastaan.

Kaiken tämän lisäksi alakerrassa on taidegalleria, jossa järjestetään konsertteja ja kirjallisuustapahtumia. Talon kellariklubilla järjestetään tapahtumia, ja sitä vuokrataan myös yksityistilaisuuksiin.

Tampere-majan vanhimmat osat on rakennettu jo 1737. Se onkin yksi kaupungin vanhimmista säilyneistä puurakennuksista. Kaikkialla on hämyisiä nurkkia, kattoikkunoita ja hirsirakenteita. Tuli melkoiset Vihervaaran Anna -fiilikset, kun kirjoittelin viikon ajan ullakkohuoneessa, johon kantautui viereisen kirkon soittorasiamainen kellojen helinä.

Majatalon ainoa miinus on se, että se ei sovi liikuntarajoitteiselle. Talossa on paljon jyrkkiä portaita, jotka voivat olla vaikeita myös pikkulapsille. Majataloon saa tuoda koiran, mutta portaiden vuoksi ei kannata varata ylimmän kerroksen huonetta.

Toomemäen puisto tihkuu romantiikkaa

Tarton eurooppalaista kulttuuriperintöä edustaa yliopiston takana kohoava Toomemägi. Lähes 200 vuotta vanha puistoalue on täynnä patsaita, siltoja ja valleja. Siellä on myös tähtitorni ja suloinen pyöreä kahvila, josta saa huokeaan hintaan kahvikupposen, seljankaa tai lämmittävän likööripaukun.

Marraskuun sää oli harmaa ja kalsea. Karussa vuodenajassa on kuitenkin oma kauneutensa. Kuuntelin musiikkia, istuskelin penkeillä ja kävelin kaarisilloilla. Lämpimänä vuodenaikana tämä olisi mitä mainioin paikka romanttiselle piknikille. Taianomaista tunnelmaa vahvisti puhallinmusiikki, joka kaikui mäen alla olevasta musiikkiopistosta.

Karlova ja Supilinna, Tarton Nekala ja Pispala

Tartto on kävelykaupunki, jossa on useita erilaisia kaupunginosia. Ydinkeskustan ulkopuoleltakin löytyy kahviloita, joihin voi pysähtyä lepäilemään vaeltelun lomassa. Pienestä matkaoppaasta löytyy kattava listaus Tarton kaupunginosista.

Vietin eniten aikaa vanhassa keskustassa, jossa Tampere-maja sijaitsee. Alueella ovat juurikin Toomemägi, yliopisto, vilkkaat ravintolakadut Rüütli- ja Ülikooli, Raatihuone ja Raatihuoneen tori eli Raekoja Plats.

Tein kävelyretket myös Supilinnan ja Karlovan alueille. Etenkin Supilinna on kiehtova. Tässä 1800-luvulla suomaalle rakennetussa, rähjäisessä puukaupunginosassa on jotain noitamaista. Mieleen tulee Pispala, sillä kaupunginosassa on vahvoja kontrasteja. Vanhojen puuhuviloiden edustoilla on parkissa niin Bemareita kuin ruosteisia peräkärryjäkin.

Ihastelin talojen värejä. Tällaisia ei Suomessa käytetä: kirkasta turkoosia ja neonvihreää. Supilinnasta löytyy myös A Le Coqin panimo valtavine oluttankkeineen. Opasteiden mukaan paikassa sijaitsee olutmuseo, jossa voi piipahtaa panimokierroksella.

Kaupungin toisessa päässä, uuden ostoskeskustan vieressä on Karlova. Tässä kaupunginosassa on Tarton taidekoulu. Karlovassa on myös muutama vintage-putiikki, kahvila ja baari. Karunkaunis kaupunginosa muistuttaa Nekalaa.

Kukkaloistoa kasvitieteellisessä puutarhassa

Sadepäiväksi löytyi nähtävää kasviteellisestä puutarhasta. Se on perustettu vuonna 1803, ja asialla olivat aikansa kuuluisimmat kasvitieteilijät Ledebour ja Bunge.

Pihalla on kesällä puutarha, jossa saa vierailla ilmaiseksi, mutta marraskuussa ulkona on paljon katseltavaa ollut. Sisältä löytyi kuitenkin vehreyttä kahdesta kerroksesta, ja pääsylippu maksaa vain parisen euroa. Alakerrassa on trooppista tunnelmaa orkideoineen ja vesialtaineen. Yläkerrasta löytyy kokonainen kaktusosasto.

Tarton kivoimmat kahvilat ja kuppilat

Tällä reissulla en käynyt hienommissa illallisravintoloissa, vaan kolusin kahviloita ja bistroja. Monissa kahviloissa saa myös lämpimän aterian huokeaan hintaan.

Armastus-kahvilan nimi merkitsee rakkautta. Kahvila sijaitsee
Rüütlin kävelykadulla. Miljöö on romanttinen. Siellä täällä on vanhoja, eriparisia huonekaluja, vitriinissä kermaleivoksia. Armastus on auki myöhään, ja kahvilasta saa myös drinkkejä.

Samalla kadulla on myös suosittu viinibistro Vein ja Vine. Täältä ei saa isoja ruoka-annoksia, mutta tarjolla on pikkusuolaista, kuten oliiveja ja juustoja. Ravintolassa on hyvä viinivalikoima ja ihanan boheemi fiilis. Moni tulee tänne koiran kanssa, ja haukulle kiikutetaan oma vesikuppi.

Säde on kadun virallinen läppärikahvila. Netti pelaa moitteettomasti, ja pöydät ovat iltaan asti täynnä Applen näpyttelijöitä. Erikoiskahvien lisäksi valikoimassa on juustokakkuja, jenkkimuffinsseja ja wrappeja.

Nautin Rüütlilla myös yhden kaikkien aikojen maukkaimmista ja kauneimmista kalakeitoista. Sen tarjosi kahvila Krempel, jossa voi syödä myös tuhtia amerikkalaistyylistä aamupalaa pannukakkuineen. Suloisessa puutalokahvilassa on oma puuhahuone lapsille. Rakennuksessa on myös käsityöpuoti.

Rüütlilta kasvitieteellisen suuntaan sijaitsee GenGöök. Kyseessä on pienen ug-klubin keittiö, jossa ruoka tilataan köökin luukulta. Samassa tilassa järjestetään myös keikkoja. Paikasta tulee mieleen Tampereen Doris.

GenGöökin ruoka on edullista, kaikki on vegaanista ja annoskoko tuhti. Söin yhteensä kymmenellä eurolla ison ruishampurilaisen ja bataattiranut majoneesilla. Ruoka oli todella hyvää – enkä tarkoita nyt vegaanihyvää. Kyseinen termihän tarkoittaa sitä, että jos olet tottunut saamaan vuosikausia ala-arvoista vegeruokaa, keskinkertainenkin tuntuu juhlalta.

Genin ruoka on kuitenkin erinomaista mättöä millä tahansa mittarilla. Olutvalikoima on hyvä, ja tarjolla on useita pienpanimo-oluita. Kaikin puolin kiva ja persoonallinen paikka pönötystä kaihtavalle.

Viimeisenä iltana lähdin ytimen ulkopuolelle. Aparaaditehtaan alue on industrial-henkinen ravintola- ja kulttuurikeskus vartin kävelymatkan päässä keskustasta. Täältä löytyy useampikin hyvä, mutta yllättävän huokea ravintola.

Aparaat on alueen suosituin ravintola, joka on saanut Nordic White Guide -maininnan. Rafla on suosioonsa nähden häkellyttävän halpa ja niin suosittu, että pöytävaraus on must. En saanut pöytää edes yhdelle, mutta reissu ei onneksi ollut turha.

Naapurissa nimittäin on Trikster Tihane, jossa tarjoillaan bistroruokaa ja pienpanimo-oluita hipstermiljöössä. Nautin täällä herkullisen ja kookkaan kalakeiton. Vegeburger oli mukiinmenevä, ei täydellinen, mutta ei huonokaan. Juomavalikoima oli kiinnostava ja miljöö vänkä. Ravintolassa oli myös kisu, joka seikkaili salissa asiakkaiden iloksi.

Kaikissa paikoissa söi ja joi hyvin 10 – 20 eurolla. Uskomatonta, että alle 100 000 asukkaan Tartossa on näin paljon tasokkaita kahviloita, viinibistroja ja ravintoloita. Panin merkille, että täällä ei juuri ketjuja näkynyt. Kahvilat ovat persoonallisia, yrittäjävetoisia kivijalkapaikkoja. Tartossa kannattaakin kierrellä puistoja ja kahviloita, lueskella, valokuvailla ja tunnelmoida.

Ilta on kiva päättää kävelyyn jokirannassa. Valaisu on yksi Euroopan upeimpia. Olen varma, että tuo horisontissa välkkyvä sininen rengas on portti rinnakkaistodellisuuteen.