Leikitäänpä sunnuntain ratoksi pientä ajatusleikkiä. Jos käskisin sinua ostamaan kaupasta puolikkaan vesimelonin, haukkaamaan siitä kerran ja heittämään lopun hedelmän roskiin, tottelisitko? Jos mielesi tekisi kananmunaa, keittäisitkö sekä munan että paistaisit kokkelia, söisit molemmista annoksista suullisen ja kippaisit loput biojätteeseen?
Kaikki vastaavat näihin kysymyksiin, että en tietenkään. Vastaus on kuitenkin täyttä bullshittiä. Ainakin sen perusteella, mitä näin viime viikonloppuna ruotsinlaivalla ja tänä aamuna hotellin aamupalalla.
Pieni oppii ison esimerkistä
Pöydissä oli kuvailuni kaltaisia puolikkaita meloneja, lähes syömättömiä munia, nakkikasoja ja leipäpinoja. Ruokaa jättivät niin lapset kuin aikuisetkin – järkyttäviä määriä. Aikuisen on turha motkottaa jälkikasvulleen, että älä leiki ruoalla, jos emme itsekään noudata kultaista sääntöämme.
On omituista ja koomista, että kotona ruokatavoista tarkat aikuiset taantuvat buffeteissa. Käytöstavat tuppaavat unohtumaan jonossa. Edellä olevan selkää on pakko sörkkiä, koska muuten suolakurkut voivat loppua. Ja ne siis loppuvat ikuisiksi ajoiksi koko maailmasta. Jos et pääse ihan just nyt heti Felix-kipolle, et saa etikkakurkkuja enää koskaan. Kurkkuja kohti kannattaa siis syöksyä käsi ojossa parin, kolmen ihmisen ohi sen sijaan, että odottaisit vuoroasi.
Huonointa käytöstä on kuitenkin ruoan halveksunta. Se, että lautanen tungetaan ääriään myöten täyteen. Maistellaan ja sörkitään sitä sun tätä syömättä mitään loppuun. Ei tarvitse, koska ruokahan on niin halpaa hotelliyön tai risteilyn hintaan suhteutettuna. Koska joku toinen korjaa notkuvat lautaset ja sotkuiset pöydät, kippaa jätteet bioastiaan.
Ruokahävikkiä on pakko vähentää
Ruokahävikki on aihe, josta saarnaamiseen en koskaan kyllästy. Koko maailmassa jopa 30 prosenttia ruoasta päätyy roskiin. 30 prosenttia. Maailmassa, jossa ihmiset näkevät nälkää ja ympäristö on henkitoreissaan tehotuotannon vuoksi. Se on surullista ja kuvottavaa.
Suomalaiset ovat tässä vähän kiltimpiä, mutta vain vähän. Jopa 15 prosenttia meidänkin ruoastamme menee roskiin. Se voi kuulostaa vähältä, mutta tarkoittaa 400 miljoonaa kiloa ruokaa vuodessa. Jostain kumman syystä meilläkin on varaa heittää kokonaisia ruokavuoria roskiin, vaikka Hurstin leipäjonot ovat Helsingissä kuulemma taas kortteleiden pituisia.
Määrä on niin suuri, että monet arkiset ekotekomme ovat sen rinnalla mitätöntä puuhastelua. Jätteiden lajittelun hyötyä nakertaa se, että bioastia pursuilee käyttökelpoista ruokaa, joka ”ei vain maistu” tai joka ”pilaantui, koska en tiennyt mitä siitä tekisi”.
Pakasta, tuunaa, osta vain tarpeeseen
Olen kirjoittanut lukuisia vinkkilistoja aiheesta pienennä ruokahävikkiä ja säästä rahaa.
Kertaus on opintojen äiti, joten vielä kerran:
- Osta ruokaa vain tarpeeseen. Suuri tarjoussatsi tulee kalliiksi, jos ruoka menee roskiin.
- Pakasta ruoka, jota et syö heti.
- Improvisoi. Pastakastikkeen jämät voi heittää makaronilaatikkoon tai munakkaaseen.
- Muistele mummon oppeja. Kuivasta leivästä voi tehdä korppujauhoja, muusinjämät voi sekoittaa sämpylätaikinaan.
- Tee uuni- ja laatikkoruokia, joiden joukkoon mitkä tahansa jämät solahtavat maukkaasti, kun höystät laatikon kermalla ja juustolla.
- Liity Facebookin annetaan ilmaiseksi -ryhmiin. Joku toinen voi ottaa riemusta kiljuen mustikat tai jugurtit, jotka eivät sinulle maistu.
Näin helppoa se on
Maailmalle on muuten tullut ravintoloita, joissa asiakas joutuu maksamaan ekstraa, jos hän ei syö kaikkea buffetista ottamaansa ruokaa. Toivotan idean tervetulleeksi meillekin. Emme voi vaikuttaa siihen, minkä kokoisia annoksia ravintolat tekevät. Buffetissa valinta on kuitenkin omamme.
Aikuisen ihmisen on tunnettava oman vatsalaukkunsa rajat. Muista, että buffetissa ruokaa voi hakea aina lisää. Ota ensin vähän, syö se ja santsaa, jos olet vielä nälkäinen. Jos kasaat lautasellesi säännöllisesti enemmän kuin syöt, älä käy buffetissa ennen kuin osaat toimia siellä.
Heleppoo ku heinänteko.
Asiaa.
Luulisi että aikuinen ihminen tietää oman makunsa ja rajansa mutta tuntuu että nimenomaan buffetissa tuo joiltakin unohtuu. Monesti kauhistellut tuota samaa hotelliaamiaisella.
Ystväni joka oli töissä hotellin aamiaistarjoilulla, sanoi muuten että eroa on siinäkin onko kyseessä bisnes- vai vapaa-ajan reissaaja.
Nyt kiinnostaa tuo bisnes- ja lomaväen ero. Sikailevatko ihmiset lomalla enemmän?
Kyllä. Vapaa-ajan matkustajat harrastavat enemmän hänen havaintojen mukaan tuota ahdetaan lautanen täyteen ja kätetään puolet syömättä.
Ehkä lomalla on joku sellainen hurlumhei-vaihde, tyyliin jeee, voin vetää viinaa aamusta iltaan, jeeeee, voin heittää melonin roskiin.
Olisi hyvä jos joka buffassa olisi extramaksu kaikille, jotka heittää ruokaa roskiin. Itse en ole koskaan ymmärtänyt sitä, että lätätään montaa sorttia ruokaa samalle lautaselle. Ei mikään ihana makuelämys. Ja se määrä mitä laitetaan. Kuvottavaa.
Buffetit, joissa ruoasta maksetaan painon mukaan, ovat muuten myös tosi tehokkaita. Tampereella moni salaattibaari ja esim. vegaaniravintola Gopal käyttävät tätä systeemiä. Enpä ole koskaan jättänyt niissä yhtään ruokaa.
Testasin muuten buffetsyömisen itsehillintää erittäin menestyksellisesti viime sunnuntaina ravintola Sipulin joululounaalla. Otin ruokia erittäin harkiten ja pieniä määriä, vain huomatakseni että olin aiemmin täynnä kuin uskoinkaan. Noutopöytä oli herkullinen ja silmä olisi vetänyt enemmänkin, mutta onneksi maltoin mieleni. Oli parempi olo ja mieli jälkeenpäin.
Ah, ne sun Sipuli-kuvat olivat kuolattavia! 😀 Mä pakotin itseni samaan itsehillintään Silja Linen joulupöydässä. Päätin, että syön lähinnä vain kaloja ja kylmän ouolen salaatteja enkä hae väkisin niitä lämpöisiä laatikoita ja lihoja, joiden laadusta kuitenkin valittaisin. Erittäin hyvä päätös. Mitään ei jäänyt lautaselle ja fiilis oli ruokailun jälkeen kaikin puolin parempi. Ei ollut ähkyä eikä morkkista eikä tarvinnut valittaa, että yhyy kun nää buffetien lihat on huonoja, mutta söin ja jätin nyt kuitenkin.