(*Juomat saatu ilmaiseksi Pernod Ricard Finlandilta)
Purkissa on nyt yksi vuoden hauskimmista projekteista, nimittäin suuri glögitesti. Yhteistyökumppanini Pernod Ricard Finland valmistaa ja maahantuo erilaisia joulujuomia, joita sain laatikollisen kokeiltavaksi. Loppasuu kun olen, Tuikkeen pikkupullo luomupunaviiniglögiä ehti tyhjentyä ennen tämän kuvan nappaamista.
Testattuja juomia oli siis kuusi. Maistelimme jokaisen juoman Villen kanssa vähintään kahteen pekkaan. Kun meille sattui vieraita, tarjosin glögiä myös heille ja kyselin mielipiteitä. Kas tässä ankarasti asiaa ajatelleen raatimme tulokset. Sulkeista löytyvä hinta on Alkon myyntihinta.
1.Tuike luomupunaviiniglögi
(alkoholia 11 %, sokeria 140g/l, hinta 4,98 e/0,375 litran pikkupullo)
Tuikkeen punaviiniglögi oli kokonaisuuden perinteisin – hyvässä mielessä. Väri oli syvän punainen, maku selkeän mausteinen ja viinimäinen.
Sokeria oli omaan makuuni hitusen liikaa. Mausteita olisi voinut olla hieman enemmänkin, mutta tämäkin määrä toimi. Maku ei ollut esanssinen. Erittäin hyvä, klassinen ja tyylikäs glögi. Alkoholi ei puskenut liikaa läpi.
Pidimme myös pienestä pullosta. Siitä riitti kunnon mukillinen molemmille, mutta emme tulleet tuiteriin. Pikkupullo onkin hyvä tapa pitää alkoholinkäyttönsä kurissa.
2. Tuike luomuvalkoviiniglögi
(alkoholia 11%, sokeria 150g/l, hinta 8,39 e/0,75 l)
Tuikkeen valkoviiniversio on sävyltään hennon keltainen. Makua kuitenkin piisaa ja inkivääri potkii mukavasti. Valkkariglögissä on enemmän sokeria kuin punaisessa, happoja saman verran. Ehkä mausteita on hieman enemmän, sillä maku ei ollut liian sokerinen.
Glögi ja hehkuviini ovat mielestäni usein liian tuhteja aperitiiveiksi. Valkoviiniglögiä voisin kuitenkin tarjoilla pienen lasillisen ennen aterian alkua.
Tuike-glögiä muuten saa myös roséena. Lyhyenä hetkenä -blogin Pia oli maistellut myös tätä ja tykkäsi. Rosé-versiossa alkoholiprosentteja on vain 8. Se on siis hyvä vaihtoehto, jos etsit kevyempää viiniglögiä.
3. Valkia kuohuviiniglögi
(alkoholia 12 %, sokeria 55g/l, hinta 11,98 e/l)
Valkian kuohuviiniglögi oli testin todellinen musta hevonen. Suhtauduin tähän todella skeptisesti, koska puritaanisessa mielessäni kuohari juodaan kuoharina, glögi glöginä.
Tarjosin kuohariglögin aperitiivina brunssilla ja kas: vastaanotto oli yllättyneen ilahtunut. Kuohuvassa glögissä on vain kolmannes siitä sokerimäärästä kuin viiniglögeissä. Happojakin on enemmän. Juoman väri oli kaunis vaalean kullankeltainen, voimakkaampi kuin Tuikkeen valkkariglögissä. Tuoksussa oli kuohuviinin hapokkuutta ja inkivääriä. Maku ei ollut keinotekoinen tai liian makea, vaan mausteinen ja mukavan terävä.
Jäähdytin viinin hyvin ja tarjosin sen drinkkityyliin jäämurskan kera. Tämä oli loistava valinta. Suosittelen kuohuviiniglögiä myös drinkkipohjaksi. Pidät tästä, jos pidät Moscow Mulesta.
4. The Ugly Glühwein 2016
(Alkoholia 14%, sokeria 130g/l, hinta 10,98 e/0,75 l)
Ihastuin tähän rumaan villapaitakuosiin puettuun hehkuviiniin jo ennen kuin olin maistanut sitä. Villapaitaetiketin lisäksi mukana tulee vanhanaikainen korkki, jolla pullon voi sulkea, kun kruunukorkki on poistettu.
Kyseessä on espanjalaisen Barcelona Brandsin viinijuoma, joka on tehty Tempranillo-rypäleestä. Firma pullottaa juomaa myös sinisiin ja valkoisiin villapaitakuoseihin, mutta Suomessa myydään vain punaista.
The Ugly Glühweinin kerrotaan olevan makeampaa kuin hehkuviinit yleensä. Sokeria on kuitenkin vähemmän kuin Tuikkeen viiniglögeissä, minun makuuni siis melko sopivasti. Koska kyseessä on hehkuviini, sokeria olisi kuitenkin voinut olla vähemmän ja mausteita reilummin. Juoman väri oli kaunis syvänpunainen.
Toimiva perus-glühwein, joka sopii lahjaksi, koska onhan tuo pullo älyttömän hauska.
5. Chymoksen mustaherukkaviiniglögi
(alkoholipitoisuus 4,7%, sokeria 175g/l, hinta 7,49 e/0,75 l)
Chymoksen mustaherukkaglögi oli alkoholipitoisuudeltaan testin miedoin. Sitä löytää Alkon lisäksi markettien hyllyiltä.
Mustaherukkaviinistä tehty glögi oli myös kokonaisuuden heikoin. Juoma tuoksui ja maistui flunssalääke Finrexinille. Väri oli melko vaalea ja siitä tuli mieleen laimennettu marjamehu.
Glögissä on todella paljon sokeria, mutta naftisti mausteita. Mustaherukka olisi vaatinut enemmän tahdittajia, jotta vaikutelma ei olisi mehumainen. Tulin onneksi ”sopivasti” kipeäksi ja glögi toimitti hyvin flunssajuoman virkaa. Aikuisten joulujuomaksi en sitä kuitenkaan ostaisi.
Mustaherukka on minulle muutenkin vaikea raaka-aine. Rakastan Louhisaaren juomaa ja itse tehtyä mustaherukkalikööriä. Muut mustaviinimarjapohjaiset juomat synnyttävät kuitenkin aina Finrexin-mielleyhtymiä.
6. Chymoksen lakritsi-suklaaglögi
(alkoholipitoisuus 15 %, sokeria 170g/l, hinta 9,99 e/0,75 l)
Jos sanon, että kuohuviiniglögi oli testin musta hevonen, millähän ihmeen termillä kuvailisin tätä. No, sanotaan suoraan. Odotin, että pullossa olisi järkyttävää kuraa. Glögi, suklaa ja lakritsi kun eivät yhdisty minun mielessäni millään tavalla.
Juoma ei yllättänyt yhtä totaalisesti ja iloisesti kuin kuohariglögi. Todella negatiiviset odotuslukemat nousivat kuitenkin neutraalille tasolle. Juoma tuoksui ja maistui suklaalle ja lakritsille. Viinipohjaisessa juomassa yhdistelmä ei ole mielestäni luonteva. Aromi ei kuitenkaan ollut järkyttävän esanssinen.
Juoma oli todella makea. Tämä häiritsi enemmän kuin suklaa ja lakritsi. Mausteita oli käytetty tasapainoisesti. Jos punkkuun, suklaaseen ja lakritsiin ympättäisiin vielä älyttömästi inkivääriä ja kanelia, lopputulos olisi yhtä sirkusta.
Totesimme, että tämä ei kolahtanut meille, sillä emme halua juoda, vaan syödä suklaata ja lakua. Emme myöskään välitä niiden yhdistämisestä edes makeisissa. Voisin kuitenkin antaa juoman lahjaksi ihmiselle, joka rakastaa yhdistelmää ja pitää makeasta. Eksoottisista makukokeiluista tämä on ollut onnistuneimpia, joita olen testannut.
Kannattaa muuten huomioida, että glögi on todella vahvaa. En tajunnut tätä ja kumosin karkkijuoman nopeassa tahdissa. Seuraavassa hetkessä olinkin sitten iloisessa tuiskeessa. Juomaa kannattaa tarjoilla maltillisina annoksina. Näin makuaistikaan ei turru.
Vinkkejä glöginkeittoon ja muita juomasuosituksia
Teen hehkuviinin ja glögin usein itse. Minulla ei ole mitään vakioreseptiä. Käytän kuuluisaa perstuntumaa ja niitä mausteita, mitä kaapeista ja hedelmäkorista kulloinkin löytyy.
Yleensä keitän mehupohjaa miedolla lämmöllä kattilan alla kanelitangon, muutaman neilikan, maustepippurin, inkivääripalan ja appelsiininsiivujen kera. Joskus teen glögistä lämpimän boolin. Lopetettuani keittämisen lohkon kattilaan appelsiinia, omenaa tai päärynää.
Nämä sattumat eivät kutita kurkkua samalla tavalla kuin mantelilastut. Ne antavat glögiin lisämakua ja imevät aromeja itseensä.
Jos haluan, että glögi lämmittää muunkin kuin keittämisen vuoksi, lisään alkoholin joukkoon vasta, kun glögi on hieman jäähtynyt. Näin alkoholi ei haihdu ja posket punoittavat iloisesti. Sokeria kannattaa lisätä vasta lopuksi. Jos terästät glögin liköörillä, jo siinä on melkoisesti sokeria.
Itsenäisyyspäiväpostauksessa esittelin toisen suomalaisen kuohariyllättäjän, nimittäin Valkian Suomi 100 -mustikkakuohuviinin. Tarjosimme tätä aperitiivina itsenäisyysbileissämme ja vastaanotto oli positiivinen. Mustikalla maustettu kuohuviini ei ole esanssinen, vaan luonnollisen marjaisa. Se sopii aperitiiviksi tai drinkkipohjaksi joulupöytään tai uudenvuoden kekkereihin.
Toivottavasti testistä oli apua, kun etsit lämmikettä joulunpyhiksi. Muistuttelen vielä, että alkoholilainsäädännön mukaan blogikommenteissa ei saisi kommentoida alkoholia.
No, tärkeintä lienee kuitenkin se, että tissuttelu pysyy järkevissä rajoissa. Don´t party like it´s 1999 in eduskunta, beibe. Rentoa, rauhallista, omannäköistä ja hyvää joulua rakkaat!
