Ajattelin ensin, että ei. Tätä somekohua en jaksa kommentoida. Olen debatoinut aiheesta lapset ravintolassa niin monta kertaa, etten enää vain jaksa.
Oma mielipiteenihän on se, että lapsiperheitä ei saa eristää Hesen ja ABC:n leikkinurkkauksiin. Kun käyn lapsen kanssa ravintolassa, haluan sekä itselleni että jälkikasvulleni hyvää ruokaa. Haluan syödä ympäristössä, joka ei muistuta sirkusta, koska se häiritsee minua ja villitsee lapsen. Kaipaan myös mukavaa ja kunnioittavaa palvelua koko perheelle.
Välillä haluan syödä vain aikuisten kanssa. En veisi väsynyttä taaperoa illalla intiimiin fine dining -ravintolaan. Siellä haluan huokaista ja kiittää maailmaa siitä, että meillä on mummu, joka hoitaa lasta, kun lähdemme miehen kanssa kaksin rimpsalle. Perheen kanssa ulkona syöminen tarkoittaa meillä yleensä lounasta tai alkuillan perhe- ja kaveripäivällisiä isommissa tai kabinetilla varustetuissa ravintoloissa. Paikoissa, joissa on enemmän elämää kuin romanttisissa illallispaikoissa tai mahdollisuus vetäytyä omaan tilaan.
Somekohina alkoi tällä kertaa tamperelaisen Gastropub-ketjun isän Sami Lappalaisen linjauksesta. Osaan hänen ravintoloistaan on viikonloppuisin kuuden jälkeen 18 vuoden ikäraja. Viikonloppuillat halutaan omistaa aikuisille, jotka haluavat syödä ja juoda aikuisseurassa. Kaikkiin Lappalaisen paikkoihin ei myöskään saa tulla vaunujen kanssa, koska osa ravintoloista on pieniä.
Ymmärrän linjauksen, koska ravintoloilla on oikeus valita asiakkaansa. Myöhään illalla gastropubien tyylisiin paikkoihin tullaan juomaan reippaammalla otteella kuin päiväaikaan. Ei ole kivaa, jos lapset joutuvat katselemaan kännisiä aikuisia, se voi olla todella pelottavaa.
Lisäksi lasten läsnäolo voi häiritä aikuisia – myös niitä, joilla on omia lapsia. Olin ennen aika immuuni ipanoiden äänille, kitinä oli kuin ohi ajavan auton hurina. Nykyään äidinvaistoni aktivoituvat, kun kuulen lapsen itkua. Kyse ei siis ole aina siitä, että jokainen itkevä lapsi olisi jokaisen aikuisen mielestä ärsyttävä kakara. Kyse on myös siitä, että vapaahetkestä voi olla vaikea nauttia, jos lapsen itku tuo mieleen huolen omasta jälkikasvusta. Onko sillä ikävä? Saako se nukuttua?
Tosin lasten näkeminen ravintolassa tuo myös hymyn huulille. Olimme tiistaina liikkeellä Tampere Food Clubin bloggaajaporukan kanssa. Käväisimme Arto Rastaan Dining 26:ssa. Salin nurkassa oli tuore perhe. Vanhemmat olivat syömässä läheistensä kanssa ja esittelemässä tulokasta, joka oli pieni kuin rusina. Vauva nukkui koko ajan ja päästi vain pari inahdusta. Käärö ei tietääkseni häirinnyt ketään meistä. Kaikki eivät tainneet edes huomata hämyisessä nurkassa ollutta vauvaa. Itseäni pienokaisen näkeminen liikutti. Oli pakko käydä kyselemässä vanhemmilta vauvan ikää ja kehaisemassa rullan komeaa tummaa tukkaa.
Lapsiperheet ravintolassa -kysymys ei siis ole mustavalkoinen. On helppoja lapsia ja vähemmän helppoja. On tiukkoja vanhempia ja niitä, jotka lässyttävät ”etsä nyt Aleksi viitsis lopettaa”, kun Aleksi viskoo kastiketta seinille. On Michelin-paikkoja, bistroja, perinneravintoloita, pizzerioita, räkälöitä ja kaikkea tältä väliltä.
Mielestäni kysymykseen ”saako lapsen kanssa tulla ravintolaan” ei siis voi vastata yksioikoisesti kyllä tai ei. On selvitettävä, millaisesta ravintolasta on kyse. Mihin aikaan sinne oltaisiin menossa? Miten lapsi ja vanhemmat yleensä toimivat julkisilla paikoilla?
Koska kysymys ei ole yksioikoinen, ärsyynnyin tässä kohussa juuri yksioikoisesta käsittelytavasta. Ilta-Sanomien otsikko huutaa, että ”Kakkavaippoja vaihdetaan pöydässä – ravintoloitsijan mitta täyttyi: Lapsiperheille pääsy kielletty”. Mutkia vedetään reippaasti suoraaksi. Eihän Sami Lappalainen sano tässä Ylen jutussa, että hän ei päästäisi lapsiperheitä lainkaan mihinkään ravintoloihinsa. Olen kuullut juuri perheellisiltä kiitosta esimerkiksi Gastropub-ketjun Gastropub Kalevasta, jossa lapselle on tehty oma drinkki mehusta ja soodasta, ja palvelu on ollut mainiota.
Toisaalta ärsyynnyin myös Lappalaisen kakkavaippaesimerkistä. Käyn monta kertaa viikossa ulkona lounaalla ja lähes joka viikko illallisravintoloissa. Olen nähnyt kerran, kun lapsen vaippa vaihdettiin ravintolan pöydässä.
Tämä tapahtui Kiinassa.
Siellä suhtautuminen lasten ulostamiseen oli muutenkin aika eri maailmasta. Muksuilla ei ollut vaippoja, vaan housut, joiden haaraosassa oli halkio. Kun lapselle tuli hätä, vanhempi alkoi pissattaa ja kakattaa tätä suvereenisti vaikka keskellä katua tai yliopiston päärakennuksen portaikossa.
Olen nähnyt Suomessa rasittavia kauhukakaroita, joiden vanhemmat ovat tossun alla. Olen nähnyt suorastaan pelottavan aikuismaisesti käyttäytyviä pikkuprofessoreita. Kaikkein eniten olen silti nähnyt tavallisia lapsia ja aikuisia. Ipanoita, jotka käyttäytyvät välillä nätisti, mutta heittäytyvät joskus tähtiasentoon marketin lattialle. Vanhempia, jotka tekevät kaikkensa pitääkseen lapsensa aisoissa, mutta ärähtävät tai alkavat itkeä väsyneinä. Olen itsekin tällainen aikuinen, ja lapseni on tuollainen enkelin ja raivopään risteytys. Normaali 3,5-vuotias.
Ihmettelenkin itkua tissejään ”esittelevistä” himoimettäjistä ja ravintoloiden pöydille paskantavista lapsista. Ihmettelen myös Lappalaisen linjauksen tahallista väärin tulkitsemista, jotta juttuun saadaan raflaava otsikko. Ihmettelen väitettä, jonka mukaan tyyliin kaikki suomalaiset vihaavat lapsiperheitä. Ihmettelen kaikenlaista yleistämistä.
Kaveripiirissäni on paljon lapsiperheitä. Todella moni heistä käy mielelllään ravintoloissa ja kahviloissa lasten kanssa. He käyvät niissä myös mielellään ilman lapsia. Tämä on tietenkin vain subjektiivinen kokemukseni, mutta tuntemistani vanhemmista kukaan ei veisi koliikkivauvaa tai levotonta taaperoa pieneen illallisravintolaan kymmeneltä. Kukaan ei vaihtaisi lapsensa paskavaippoja ruokapöydässä. En kuitenkaan väitä, etteikö tällaisia ihmisiä olisi.
Aiheesta väittely on hedelmätöntä juuri siksi, että kun minä vänkään, etten tunne tällaisia ihmisiä, jo seuraavassa hetkessä kommenttia naputtaa tyyppi, jonka intiimi illallinen on mennyt tsiljoona kertaa pilalle huutavan kakaran vuoksi. Jonka tarjoilijakaveri itkee itsensä uneen, koska kurittomat muksut tönivät häntä joka ilta ja kaatavat kuumat liemet hänen päälleen.
Nopeasti laskettuna olen käynyt viimeisen kuukauden aikana illalla Dining 26:ssa, Naughty Burgerissa, Bistro Fabricissa, Cafe Europassa, Majavassa, Salhojankadun Pubissa, Barmaciassa, Pyyssä ja Aistissa. Olen nähnyt lapsiperheen kahdessa näistä paikoista.
Diningissa kolmeviikkoinen vauva torkkui, kun vanhemmat söivät. Bistro Fabricissa perhe oli mennyt omaan rauhaansa sisäterassille. Me saimme kihnuttaa miehen kanssa toistemme sylissä. Söimme punajuuririsottoa ja kuuntelimme terassilta kuuluvia vauvan kiljahduksia. Nauroimme, koska vauva kuulosti niin hassulta ja meille tuli kivoja muistoja mieleen.
Ja olimme helvetin tyytyväisiä, koska saimme olla kaksin ja mummu hoivasi meidän lastamme.
Jonka kanssa meninkin sitten ravintolaan heti seuraavana päivänä.
P.S. Aiheesta kiinnostuneiden kannattaa lukea myös tämä Emmi Nuorgamin haastattelu. Hän jakaa blogissaan myös paljon kokemuksiaan lasten kanssa ulkona syömisestä.
Minä olen syönyt Hangon Makaronitehtaalla, kun vauvani veteli sikeitä vaunuissa. Järjestin lapseni nimijuhlat yhdessä Tampereen kärkirafloista, Ravintola C:ssä. Ruotsinlaivan ”lapsiperhehelvetissä” harjoittelimme artisokkavaahdon hörppimistä fiinimmässä raflassa. Paluumatkalla söimme nakkeja buffassa. Rakastan syömistä, välillä yksin, välillä kaksin ja kolmisin.
Perheille, jotka haluavat hyvää ruokaa ja palvelua vauvasta vaariin, suosittelen esimerkiksi Heinätoria, Malabadia ja Henriksiä. Näissä ravintoloissa voi järjestää perhepäivälliset vielä kello kuuden jälkeenkin. Heinätorilla vauvalle keitetään oma-aloitteisesti oma peruna. Henriksissä perhe voi vetäytyä rauhalliseen kabinettiin, ja Malabadissa naperolle tuodaan heti väritettävää.
Leviäispä tämä mielummin. Nimittäin precis. Säättäns ja plaah.
Lisänä: I like your style, ja monasti osuu yksiin kokemuksemme muonasta etc. Eli kiitos – moneen ravintolaan hakeutunut kirjoituksiesi jälkeen.
Voi kiitos Tiksi, tulin tästä todella hyvälle mielelle!
Olen itse asiassa tulossa juuri brunssilta. Tapasin kavereitani, joista melkein kaikilla on lapsi. Jätimme lapset nyt kotiin, koska halusimme juoruta aikuisten asioita ilman keskeytyksiä. Viereisessä pöydässä aterioinutta vauvaa oli silti ihana vakoilla.
Ja kommentoinpa vielä tännekin, että olisi reilua, että ravintolat kertoisivat ikärajoistaan avoimesti nettisivuillaan. Se säästäisi monelta mielipahalta ja väärinkäsitykseltä. Ikärajan perusteeksi riittää se, että paikka on iltaisin baari, jossa tarjoillaan alkoholia. Ei tarvitse mehustella jokaisella raflaavalla, mutta harvinaisella lasten ulosteeseen liittyvällä ylilyönnillä. Ovelta käännytyksenkin voi tehdä fiksusti ja vaikka vinkata perheelle ikärajattoman paikan, jos sellainen on lähellä.
Kerrankin joku asia, joka ei tunnu koskettavan minua millään muotoa! Ikinä en ole osunut ravintolaan sellaisen lapsen kanssa, joka olisi häirinnyt minua, tai jos on ollut ääntä ainakin tarpeeksi, niin olen tuntenut myötätuntoa nolostelevaa vanhempaa kohtaan. Samaa mieltä siitä, että olisi hyvä, että lapsia koskevat jutut olisi selkeästi tiedossa, harvassa paikassa on vain se yksi rafla (eikä niin ollen vaihtoehtoja) ja sitten sinne ei olisi lasten kanssa asiaa, vai onko joku kuullut, ettei vaikka pitäjän ainoaan syöttölään, ABC:lle pääsisi pilttien kera?
Olen huomannut tuon saman, että monesti kanssaihmiset haluavat ilmaista sympatiaa. Toki niitä töksäyttelijöitäkin on, ja pari tällaista tyyppiä loukkasi minua aika pahasti, kun vauva oli pieni ja olin herkässä tilassa. Sen vuoksi yritän nykyään aina viestittää omilla eleilläni tuoreille vanhemmille, että lapsi ei häiritse minua.
En edes ole koskaan ollut mikään lapsifani, tyyliin ”oi tulkaa kaikki maailman pupuset Janica-tädin syliin”. Siedän huonosti kaikenlaista kaaosta ja tarvitsen välillä lomaa omastakin lapsesta. Silti mieleeni on jäänyt vain muutamia aivan kamalia kauhukakaroita. Esim. eräs pikkutyttö, joka huusi bussissa äidilleen ”saatanan huora tee niin kuin mä käsken tai mä sanon kaikille, että sä hakkaat mua”. Lapsella ei varmasti ollut kaikki kunnossa ja tuokin tapahtui, kun olin itse teini. Harvinaista, mutta mieleenpainuvaa.
Onneksi on tosi mahtavia paikkoja joissa lapsi otetaan hienosti huomioon sekä menun että mahdollisten aktiviteettien puolesta.. enkä tarkoita sitä klassista ”nauravat nakit ja perunamuusi” lasten ruokalistaa.
Eipä ole kertaakaan tullut vastaan mitään vaipanvaihtoa tai jotenkin todellä häiritsevää imetys tapausta.. aika usein käyn ulkona syömässä kuitenkin.
Tietty aina löytyy näitä tiukkapipoisia ja ilottomia ihmisiä joita tuntuu haittaavan lapset ja pienikin meteli oli sitten missä vaan..
Se olis kyllä hyvä jos ravintoloissa sitten on näitä ikärajoja ja muuta niin ilmottaisi sitten rehdisti sivuillaan niistä.
En tietenkään veis lasta johonkin super hienoon ravintolaan syömään jotain 6-9 ruokalajin maistelumeenuta.. harva terve ja leikkisä lapsi jaksaa istua paikoillaan niin kauan ja eikä muutenkaan varmaan arvostaisi kokemusta.
Molemmille paikkansa, ei siinä ole mitään vikaakaan ettei jokainen rafla ole ns ”lapsiystävällinen”.
Aamen! Olen ihan kaikesta samaa mieltä. Minäkin kaipaisin niiden nauravien nakkien kylkeen muitakin vaihtoehtoja. Ovat ihan jees huoltoasemilla, mutta lapsille voisi kehitellä muutakin. Esim. meidän likka syö kaikkea pullien muodossa olevaa. Falafelit, kasvis- ja kalapyörykät maistuvat siinä missä perinteiset lihapullatkin. Lihapulliinkin voisi sujauttaa vaikka fetaa mausteeksi. Nugettien lisäksi kanaa voisi tarjota vartaina. Perunan lisäksi lapsille voisi tehdä vaikka juuresmuusia, bataattiranuja tai värikästä, hedelmillä höystettyä salaattia.
Silja Linen Bon Vivant -raflassa lasten listallahan on samaa ruokaa kuin aikuistenkin menussa. Annoskoko vain on pienempi. Likka tykkäsi viime vuonna älyttömästi esimerkiksi turskasta ja maa-artisokkakeitosta. Kaikki kala maistuu hänelle hyvin, samoin simpukat, ravut, etanat, oliivit, feta ja muut suolaiset juustot. Leivän päälle pitää laittaa aina punajuurisalaattia ja suolakurkkua.
Se on hieno juttu että teidän likka syö monipuolisesti ja uskaliaasti. Varmasti hyvä opettaa jo pienestä pitäen syömään kaikenlaista.
Itsellä oli välillä sellasta nirsoilua nuorempana että melkein hävettää ajatella.. esim kalaa en juuri suostunut syömään teini iässä. Nykyään se on suurimpia suosikkeja.
Kunniotusta myös Silja Linelle ettei aliarvioi lapsia ravintoloissaan, Ilmeisesti ruokatarjonta laivoilla parantanut ihan massiivisin harppauksin. Tais olla Matti Jämsen puikoissa Siljan ruokapuolella nykyään.
Noo, tässä voi tapahtua vielä kaikenlaista… Monen kaverin hyvin syövät lapset ovat alkaneet nirsoilla koulussa. Ja mähän elin nuoruuteni parikymppiseen asti pelkällä kanalla ja riisillä. Mikään muu ei kelvannut.