Eräs kaverini, joka ei pari vuotta sitten ollut koskaan käynyt Lidlissä, pyysi minua jo tuolloin kirjoittamaan oppaan Lidl-neitsyelle. Mikä tämä mystinen, natsi-Siwaksikin parjattu marketti on? Kuinka siellä tulisi suunnistaa? Aihe palautui mieleeni, kun törmäsin Maikkarin sivuilla hauskaan juttuun 10 asiaa, jotka tapahtuvat jokaiselle kaupareissulla Lidlissä.
Kävin viime viikolla Hervannassa ja päätin toteuttaa perehdytyspostauksen Duon Lidlissä. Kuvat ovat vähän sinnepäin, koska hiippailin hyllyjen välissä salakähmäisenä pelkän kännykän kanssa. Vaikka marketit ovat julkisia paikkoja, tiedän, että niissä kuvaamiseen suhtaudutaan joskus nihkeästi. Siispä Lumia kourassa pakastearkkuja raottelemaan.
Matkamme alkaa hedelmä- ja vihannesosastolta. Pidän Lidlin heviosastosta, koska tuotteita ei tarvitse punnita itse. Asiointi sujuu nopeammin, ja hyllyjen edessä on vähemmän hyörimistä ja pyörimistä kuin niissä marketeissa, joissa tuotteet punnitaan itse osastolla. Lidlissä homman hoitaa kassa.
Heviosasto on pienempi kuin S- ja K-ryhmän suurimmissa marketeissa. Olen kuitenkin saanut sieltä aina perustarvikeet. Siis yleisimmät juurekset, kurkut, tomaatit, paprikat, appelsiinit, omenat, banaanit ja vastaavat. Myös Lidlien yrttivalikoima tuntuu parantuneen. Remonttiin menneessä Rautatienkadun liikkeessä se oli jo aikas mainio.
Lidlin heviin ei kannata lähteä, jos tarvitset ruokaasi aivan ehdottomasti mangoa, litsejä, papaijaa tai muita eksoottisempia tuotteita. Niitäkin on myynnissä, mutta yleensä vain sesonkiaikaan. Asiakkaita ohjataan alennuksilla ostamaan juuri sesonkituotteita, mikä on mielestäni järkevää. Yritän suosia omassa kokkailussani back to basics -filosofiaa. Hyvään ruokaan ei tarvita valtavasti eksklusiivisia raaka-aineita. Etenkin arkisafkoissa perunalla ja porkkanalla pötkii pitkälle. Luomua vain saisi olla enemmän.
Leivät ovat heviosaston tuntumassa. Täällä lepää myös se kaikkein pyhin. Lidlin paistopiste.
Ai tunginko käteni kaappiin vain kuvatakseni croisantien kullanruskeaa pintaa?
No totta morossa.
Lidlin paistopisteestä löytyy käsittämättömän halpaan hintaan ihanan rapisevia, rasvaa ja suolaa tihkuvia paakkelsseja. Tuotteet ovat myymälässä paistettuja raakapakasteita, ja osa niistä näyttäisi olevan suomalaisia, osa ulkomaalaisia. Eräs tuttavani heitti hyvän huomion paistopisteiden hinnoista. Sen jälkeen, kun Lidl alkoi myydä croisantejaan alle 50 sentillä kappale, muidenkin markettien paistopisteiden hinnat tuntuvat laskeneen.
Leipähyllyssä valtaosa tuotteista on samoja, tuttuja suomalaisia leipiä kuin muissakin kaupoissa. Löysin Rautatieaseman Lidlistä jopa kotimaisen luomuruisleivän, joka on suosikkini.
Leivontahylly on yleensä leipien lähellä. Valitettavasti se on Lidlissä huono, vaikka valikoima on kasvanut parin vuoden sisällä. Lidlistä ei kannata etsiä mausteita, kuivattuja yrttejä tai nonparelleja. Liivatteen, ruokasodan ja leivinjauheen kaltaiset perustuotteet onneksi löytyvät.
Leipäosastolta matkaamme leikkele-, makkara- ja juustohyllylle. Sen läheltä löytyvät myös kalat, lihat ja äyriäiset. Lidleissä ei ole tuoretiskiä, mikä on meikäläisen mittapuulla miinus. Vakuumiin pakatut tuotteet ovat kuitenkin hyviä. Tarjolla on lihaisia bratwursteja, krakovanmakkaroita ja muita eurooppalaistyylisiä kyrsiä. Niin paljon parempia kuin suomalaiset kabanossit ja HK:n blöö. Juustohyllyssä myydään samaa Oltermannia kuin muuallakin, mutta kilohinta on halvempi.
Inhoan valmiiksi marinoituja kanoja ja lihoja. Niiden lisäksi Lidlissä on varsin mukava valikoima maustamattomia tuotteita, tästä iso plussa. Myynnissä on Isokarin kalaa, josta osa on suomalaista, osa norjalaista. Lidlistä voi ostaa esimerkiksi kotimaista kuhaa. Kalan pyyntipaikat voi siis tarkistaa tuosta linkistä.
Jos haluat käyttää norjalaista lohta, Lidlin vakuumilohi ei ole mielestäni huonompi vaihtoehto kuin tuoretiskistä ostettu. Havaintojeni mukaan markettien kalatiskien antimet ovat nykyään surullisen kaukana tuoreesta. Väkevä, mutamainen haju paljastaa vanhan lohen. Olen saanut tällaista lohta useammin tiskeistä kuin vakuumista.
Jos lohidebatti ja kalan alkuperään liittyvä seikat kiinnostavat, lukaise vaikkapa tämä Kuningaskuluttajan juttu aiheesta. Minä jatkan matkaani nyt Lidlin deluxe-nurkkaan.
Tuo kylmäsavustettu poronpaisti on ainakin ehtaa suomalaista, tarkistin asian. Maitohyllyn kupeesta löytyy yleensä tällainen nurkka, johon on koottu Lidlin herkkutuotteet. Siellä on esimerkiksi kovia juustoja, parempia leikkeleitä, tiramisua, suklaavanukasta, kakkuja ja vastaavia. Deluxe-hyllyssä on usein jokin teema. Espanja-viikoilla siellä voi olla erilaisia oliiveja ja Manchego-juustoa. Teemaviikkojen jälkeen tuotteet myydään alennuksessa, joten kannattaa bongailla punaisia hintalappuja.
Lidlin maitohylly on suppeampi kuin muissa marketeissa. Minä löydän sieltä kuitenkin kaiken tarpeellisen. Siis kotimaisen maidon ja kerman. Jugurttihyllyssä ei ole kauheasti kaiken maailman erikoisvanukkaita, mutta enpä niitä syökään. Lidlin kotimainen raejuusto on mielestäni huonoa. Se on liian kuivaa, vaikka koostumusta on ehkä paranneltu viime aikoina.
Maitohyllyn läheltä löytyvät jäätelöt, pakastevihannekset ja -marjat, einespizzat ja vastaavat. Harmikseni tarjolla ei ole kotimaisia pakastemarjoja. Lidlin jäätelöt ovat kuitenkin tajuttoman hyviä. Suomalaiset kasvisrasvaviritelmät eivät ole niiden rinnalla mitään. Kannattaa kokeilla Lidl-klassikkoa, kellertävää vaniljajäätelöä, josta vaniljan erottaa paljaalla silmällä. Lidlissä on myös ananas-, pistaasi- ja kookosjäätelön kaltaisia herkkuja.
Ennen juomapuolelle syöksymistä kurkkaamme vielä Lidlin legendaarisiin keskihyllyihin.
Tällä kertaa sieltä löytyi muun muassa pyjamia, matkalaukkuvaakoja, koirien torkkupeittoja, syylälaastareita ja kylpyhuoneen kaappeja. Kaikki sesonkituotteet, kuten joulukoristeet, vappupallot ja Halloween-asut ovat näissä koreissa. Keskiosastolle on usein haalittu tavaraa teemoittain. Japani-viikoilla myynnissä voi olla sushi-settejä ja keittiöveitsiä, juhannuksen alla telttoja ja talven tultua kenkien liukuesteitä.
Myös poistomyynnissä olevat juomat, makeiset, sipsit ja säilykkeet ovat myymälän keskiosassa. Olen löytänyt täältä esimerkiksi suomalaista tyrni- ja mustikkamehua yli kolmanneksen halvemmalla kuin S- ja K-marketeista. Keskiosaston ihmeisiin kuuluvat myös suklaatryffelit, kookosvesi, kuivaliha ja erikoisoluet, joita on hankittu vain pieniä eriä.
Nyt kalja- ei kun siis juomahammasta kolottaa niin pahasti, etten voi olla kipittämättä lähemmäs kassoja. Siellä ovat oluet, limsat sekä Lidlin ihanat täysmehut. Tosin suuremmissa myymälöissä, kuten Hervannassa, parhailla mehuilla on oma paikkansa kylmäkaapissa. Lidlin Vitalift-appelsiinimehussa on reilusti hedelmälihaa. Verigreippimehu on ehkä parasta krapulajuomaa, jonka tiedän.
Erikoisoluita ei ole yhtä paljon kuin Prismoissa ja City-marketeissa. Lidlistä tarttuu kuitenkin aina mukaani jotain pikkuisen parempaa bisseä. Olutvalikoimaa kannattaa seurata, sillä sekin vaihtelee paljon sesongin mukaan. Lidlin limsoista en osaa valitettavasti sanoa paljon mitään, koska en juo niitä. Kivennäisvesi on halpaa ja täyttää tarkoituksensa.
Mietin joskus, miksi Lidlin sisäänkäynnin luona leijailee imelä hajuveden tuoksu. Sitten tajusin, että haju tulee pesuaineista. Ne ovat omaan makuuni todella voimakkaasti parfymoituja. Valikoimassa on onneksi myös muutama hajustamaton pesu- ja huuhteluaine.
Wc-paperit, vauvanruoat, päivittäiskosmetiikka ja vanutuotteet sijaitsevat pesuaineiden vieressä kassojen lähellä. Siellä on sekä tuttuja että eksoottisempia brändejä. Vanulaput ja käsirasvat ajavat asiansa mielestäni ihan mukiinmenevästi.
Lidlin lehtivalikoima on suppea. Myynnissä on iltapäivälehtien lisäksi vain muutama suurin aikakauslehti. Karkki- ja keksihyllystä en osaa sanoa mitään kovin syvällistä, koska asioin siellä niin harvoin. Pähkinävalikoima on ihan hyvä, ja joissakin Lidleissä on ilokseni myös pähkinöiden irtomyynti.
Tehdäänpä loppuun yhteenveto kierroksestamme.
Lidl sopii sinulle, jos:
- Haluat edullista ruokaa
- Haluat suosia kotimaista ruokaa, mutta kokeilet mielelläsi myös ulkomaalaisia tuotteita
- Pärjäät perustuoteilla, etkä kaipaa suurta pakaste- ja einesvalikoimaa
- Voit muuttaa suunnitelmiasi kaupassa, jos et löydä juuri tiettyä maustetta, hedelmää tai säilykettä
- Haluat yllättyä ostosreissullasi
- Haluat edullisia sesonki- ja juhlaruokia, esimerkiksi kinkkua, mämmiä tai mätiä
- Haluat viedä eri marketeista ja Alkosta ostetut pullot samaan palautuspisteeseen
Sen sijaan Lidl ei ole sinun kaupasi, jos:
- Haluat suosia luomua ja Reilua kauppaa. Näitä on valikoimassa koko ajan enemmän, mutta selvästi vähemmän kuin S- ja K-ketjun suurimmissa kaupoissa.
- Etsit mausteita tai leivontatuotteita
- Jos haluat ostaa kalan, lihan ja siipikarjan tuoretiskistä
- Jos sinulla on erikoisruokavalio ja tarvitset esimerkiksi gluteenittomia tai soijatuotteita
- Haluat laajan valikoiman jugurtteja, vanukkaita ja valmisaterioita
- Kaipaat suurta lehti-, paperituote tai irtokarkkivalikoimaa
Oikaistaan myös pari sitkeää myyttiä Lidlistä. Ensinnäkin: Suomen Lidleissä naismyyjien ei tarvitse käyttää punaista huivia kuukautisten aikaan päästäkseen tuolle vaihtamaan kuukautissuojan. Näin tapahtui tietääkseni 2000-luvun alussa Tsekeissä ja Puolassa, mutta jutut Suomen Lidlien nöyryyttävästä henkilöstöpolitiikasta elävät edelleen.
Toiseksi, Lidlin kassalla on normaali liukuhihna. Alkuaikoina ketju yritti lanseerata Suomeen lyhyitä kassapisteitä, joiden päässä ei ollut pakkaustilaa. Ideana oli lappaa ostokset takaisin kärryihin ja hoitaa pakkaaminen erillisillä pakkauspöydillä. Tämä ei toiminut Suomessa, ja Lidleissä on jo vuosikaudet ollut samanlaiset kassat kuin muissakin kaupoissa.
Vuonna 2013 Lidl antoi potkut työntekijöille, jotka olivat yrityksen mukaan syöneet luvatta myymättä jääneitä paistopisteen tuotteita. Työntekijöiden mukaan potkut annettiin ilman keskustelua tai varoituksia. Tällaiset tapaukset nostavat uudelleen pintaan huhut kuukautishuiveista ja oudoista saksalaisista käytännöistä. Kehnot palkat ja nollatuntisopimukset ovat koko kaupan alan ongelma, ja joskus tuntuu siltä, että Lidliä mollataan erityisesti vain, koska se on saksalainen ketju.
Lidlistä uutisoidaan myös hyvää. Työntekijöitä on sitoutettu vapaaehtoisilla palkankorotuksilla palvelusvuosien mukaan. Lisäksi ketjun valikoimassa oli Finnwatchin mukaan ylivoimaisesti enemmän vastuullisesti tuotettua pääsiäissuklaata kuin suomalaisilla kilpailijoillaan.
Kierroksemme päätteeksi annan jokaisen päättää itse, asioiko Lidlissä. Minä olen ottanut sen omaan kauppapalettiini jo siitä syystä, että keskittynyt suomalainen kauppa tarvitsee kilpailua. Kalat ja lihat hallista, harvinaiset yrtit ja leivontavälineet muista ruokakaupoista, arjen perussetti Lidlistä. Jawohl!
PS. Kun keskustelin aiheesta kaverini kanssa, esille nousi vielä yksi tärkeä Lidlin ominaispiirre, jonka olin unohtaa. Lidleissä taustalla ei soi persoonattoman lempeä panhuilumusiikki. Sen sijaan myymälässä kaikuu usein melodia ”kassalle tarvitaan esimiestä, kassalle tarvitaan esimiestä”.
Tuo kilpailupointti on hyvä! Mulle käy juuri noin kuin tuossa Maikkarin jutussa :).
Mulla on nykyisin kaupoissa käynti päivä. Suunnistan ensimmäiseksi Lidliin ja sieltä s-marketiin. Toisinaan joudun käymään vielä K-kaupassa hakemassa täydennystä. Lidlistä mukaan tarttuu suurin osa yrteistä, kasviksista ja hedelmistä. Siellä on paras laatu. Paistopisteestä ja deluxe osastolta saattaa jäädä myös jotain käteen. Huomaan, että ostokset Lidlissä suurenevat ja valikoimakin on monipuolistunut. S-marketista löytyy yleensä muu kaikki tarvittava, joskus jonkun tuotteen perässä on juostava vielä kolmannessa kaupassa. Aina se ei ole kovinkaan kummallinen asia. Sattuu vaan olemaan muista kaupoista loppu. Lihat, kalat, munat ostetaan pääosin tuottajilta/kalastajilta tai liha-, tai kalakaupasta.
Minä olen huomannut tuon saman, että Lidlistä saa aina suuremman ja suuremman osan tarvittavista aineksista. Mausteiden vähyys ja tuoreet lihat ja kalat ovat se, mitä kaipaan eniten. Yrttivalikoima oli ennen tasoa basilikaa ja ruohosipulia, ja esim. korianteri piti monesti hakea toisesta kaupasta. Mutta käyttämässäni Rautatienkadun Lidlissä tämä korjaantui hiensoti viimeisen parin vuoden aikana. Nyt tuo Lidl on valitettavasti remontissa.
Ja Merja, tämä kilpailu on mielestäni sellainen juttu, jota jokaisen hypermarkettien valtaa valittavien tulisi miettiä. Monilla on turhia ennakkoluuloja Lidliä kohtaan. Olen ollut tosi hämmentynyt, kun tuttavani ovat ihmetelleet, että ”saako sieltä muka kunnon jäätelöä”. No todellakin saa. Parempia kuin mitkään Valiot tai Ingmanit. Ja jos haluan grillata makkaraa, haen makkarat aina lähi-Lidlistä. Kyllä minäkin hyödynnän S- ja K-ryhmän bonukset, mutta kaupan keskittyminen alkaa mennä Suomessa liian pitkälle.