Perinteinen kalakeitto ja plikkain robottihommia

Kerroinkin teille jo pari päivää sitten perheemme huikeista synttäripaardeista, joita juhlittiin helpon suklamuffinsikakun, kalakeiton ja Tähtien sota -robotin voimin. Tyttäremme halusi tehdä isänsä syntymäpäivän kunniaksi lohikeiton – älkää kysykö miksi. Sen isä sai, ja soppa maistui koko poppoolle erittäin hyvin.

Vaikka tykkäänkin tallentaa tänne usein hiukan spesiaalimpia kokkailujani, suosituimpia ovat hyvin perinteiset reseptit. Siis kaikki keitot ja laatikot. Ensiksi ajattelin, että njääh, kai nyt kuka tahansa kalakeiton osaa tehdä, en viitsi kirjoittaa reseptiä blogiin. Sitten muistin, että esimerkiksi tämä makaronilaatikon ja tonnikalasalaatin ohje ovat vuodesta toiseen blogini suosituimpia juttuja. Siispä siksi: perinteisen kalakeiton ohje.

Sen verran mursin perinteitä, että lorautin keittoon tilkan sitruunamehua. Sitruuna tai valkoviini raikastaa liemestä kouluruokalasta muistuttavan maitomaisuuden, joka joitakin kammottaa. En myöskään tehnyt liemeä maitoon. Keitin ensin mausteliemen pippurista, sipulista ja laakerinlehdestä, ja keitto sai mausteekseen oikeaa kuohukermaa ja voita.

Ihmettelen, miksi suomalaisissa keitoissa käytetään niin hanakasti pelkkää perunaa. Minä laitan aina vähemmän pottua ja enemmän porkkanaa sekä palasen lanttua ja palsternakkaa, jotka antavat liemeen ihanasti makua ja väriä. Nyt syksyllä keittoon voi panna myös kauniin oranssia kurpitsaa.

VINK: Jos sinulla on hieman enemmän aikaa, voit keittää itse lohen nahasta ja mahdollisesta muista perkeistä kalalientä, joka syventää keiton makua. Jos aikaa ei ole, satsaa sipuli-mausteliemen keittämiseen. Se antaa soppaan aromikkaan, mutta paljon puhtaamman maun kuin kala- tai kasvisliemikuutio.

VINK VINK: Käytin sitruunamehua nyt aika säästeliäästi, koska lapsi ei pidä kovin happamista mauista. Voit toki lorauttaa omaan keittoosi valkkaria tai sitruunaa enemmän.

VINK VINK VINK: Keitto onnistuu ilman reseptissä mainittua lipstikkaakin tai sen voi korvata Provencen yrteillä. Suosittelen kuitenkin lämpimästi, sillä mielestäni se pieksee liemikuutiot sata nolla.

Suksee oli niin kova, että pitääpä alkaa tehdä enemmän syksyyn sopivia keittoja. Borssi jäi viime talvena kokonaan välistä, tämä vääryys on korjattava! Seuraavaksi taidan kuitenkin viritellä jotain saksalaishenkistä makkarasta, voipavuista ja kaalista, sillä noita kaikkia on jääkaapissa, eivätkä ne parane odottelemalla.

Myös robotti on nyt koottu ja valmiina suojelemaan imperiumia. Se, mistä tämäkin idea kumpusi, on minulle täysi mysteeri. Lapsi on nyt kovin innostunut roboteista ja kaikesta avaruuteen liittyvästä.

Kun googlettelin robotteja ja lelukauppoja, törmäsin taas pariin keskusteluketjuun ”tyttöjen ja poikien leikeistä ja leluista”. Minulla ei ole mitään intressejä tyrkyttää tytölle poikamaisiksi miellettyjä juttuja, kuten autoja, mutta en tarjoa hänelle väkisin pelkkiä nukkejakaan. Mitäs helvettiä se minulle kuuluu, millä hän leikkii, kunhan lelut ovat turvallisia. Lapsi päättäköön itse, mistä hän on kiinnostunut. Minun mielestäni on tosi kivaa, että hän intoilee tasapuolisesti Hello Kittysta, Muumeista, Ryhmä Hausta, kirjoista, kännykän kirjainpelistä, puissa kiipeilystä ja kokkailusta.

Siksi tuntuu oudolta, miksi joidenkin mielestä tytölle ei voi missään nimessä ostaa kuormuria tai pojalle Hello Kitty -kamaa. Jotenkin sitä toivoisi, että edes leikki olisi aikuisten lokeroinnista vapaa alue. Että lapset saisivat olla edes muutaman vuoden estottomasti ja vapaasti juuri sellaisia kuin ovat, ennen kuin he astuvat aikuisten stereotypioita ja sääntöjä vilisevään maailmaan.

Ja voi jos se maailma voisi hitusen muuttua. Olisi meinaan pikkuisen helpompaa meikäläisellekin ihan äitinä. Kummalta osastolta lähdet nettikaupassa etsimään vaikka jotain puutarhavälineitä, tyttöjen vai poikien leluista? Joo joo, ruohonleikkurit, iso mörisevä kone, maskuliinisuus vrum vrum ja naisille tyypillinen (tai sitten ei, heh heh) esteettisyys kukkasineen.

Voisivatko ne kuokat, haravat ja ruohonleikkurit löytyä ihan vain puutarhaleluista? Tai ulkoleluista?

Paitsi se sinisestä muovista tehty, kasarilapsille tuttu ruohonleikkuri, jonka läpinäkyvässä säiliössä ruoho rohisee äänekkäästi. Sen voi minun puolestani heivata galaksien taakse ja olla asiasta ihan hiljaa. Nimimerkillä nyt ymmärän, miks mun mutsilla oli aina migreeni.