Mitä tehdä jouluna Tampereella? 5 vinkkiä hyvän ruoan ja kotimaisen designin ystäville

(*Majoituin, illastin ja kakkukahvittelin ilmaiseksi. Päivämme tarjosivat Visit Tampere, ravintola Myllärit ja Bakery Cafe.)

Yksi freelancetyön huonoista puolista on se, että en pääse minkäänlaisiin firman kekkereihin. Ei ole pikkujouluja, kesäpäiviä tai tykyjumppaa. Siksi onkin ollut hauskaa, että bloggaajaporukoissa järjestetään pikkujouluja, joissa läppärinomadikin pääsee hetkeksi osaksi riemuitsevaa joukkoa.

Viime vuonna pikkujouluilimme Tampere Food Clubin kanssa. Tuolloin teimme tehoiskun Aleksanterinkadun kahviloihin, baareihin ja ravintoloihin. Tämän vuoden ensimmäiset bloggaajapikkujoulut järjesti Ranteita myöjen taikinasa -blogin Marika. Hän näki älyttömän vaivan, hommasi sponsorit ja suunnitteli meille tapahtumantäyteisen päivän, jonka aikana pääsin fiilistelemään kotikaupunkiani turistivinkkelistä. Mukana menossa olivat myös Kulinaari-blogin Kimmo sekä Aamukahvia ja iltateetä -kirjoittaja Katja.

Kävin pitkästä aikaa paikoissa, joissa en ole piipahtanut vuosiin. Päivästä jäi käteen tukku oivallisia shoppailu- ja herkutteluvinkkejä, joista ulkopaikkakuntalaisillekin on hyötyä.

1. Kehräsaaresta löytää suomalaista designia

Aloitimme aamun Kehräsaaresta. Kosken kupeessa sijaitsevaan punatiilimiljööseen kannattaa suunnistaa, kun etsit kivoja matkamuistoja. Siis jotain muuta kuin muoviporoja, joiden pohjassa lukee made in China.

Kehräsaaren kulttuurikeskittymässä sijaitsee esimerkiksi vaihtoehtoisempiakin leffoja esittävä elokuvateatteri Niagara, rento indiebaari 931 eli Ysäri, legendaarinen siipipaikka Hook, comebackin tehnyt paikallisradiomme 957, pihviravintola Stefan´s Stakehouse, kahvila Kuppi sekä putiikkeja, joista voi hankkia pienyrittäjien käsitöitä, koruja, vaatteita ja matkamuistoja.

Piipahdimme ensin Pihka Collectionissa, joka valmistaa nahkalaukkuja, kenkiä ja koruja. Pihka järjestää myös erilaisia kursseja, nyt takahuoneessa oli käynnissä laukuntekokurssi.

Kaupassa tuli kotoisa olo. Ilmassa oli nahan tuoksu, ompelukoneet ja välineet olivat asiakkaiden nähtävillä. Isäni teki uran vaatesuunnittelijana nahka- ja turkisteollisuudessa, ja olen viettänyt lapsuuteni samojen hajujen ja tavaroiden keskellä.

Valikoimassa on sekä naisellisia, pastellisävyisiä lintukorviksia että klassisia kävelylenkiä ja laukkuja. Laatu näytti todella hyvältä. En ihmettele, että suutarini suositteli Pihkaa, kun vein Ralph Laurenin veskaani korjattavaksi toista kertaa vuoden sisällä.

Pihkasta siirryimme Pikku putiikit -liikkeeseen. Nimen monikkomuodosta huolimatta se toimii yhdessä tilassa. Kyseessä on useamman yrittäjän yhteinen kauppa, josta voi ostaa kotimaisia vaatteita, koruja ja muuta tuliaiseksi sopivaa.

Hyllystä löytyi esimerkiksi jo kulttimaineeseen nousseita Uhanan Pisara-korviksia, Tampere-pinssejä, hauskoja heijastimia ja kauniita astioita. Saimme liikkeestä alennuksen, ja kun iskin silmäni Mariel Designin terälehtikorvakoruihin, se oli menoa. Korviksiin vangitut ruusunterälehdet ovat kauneinta, mitä olen hetkeen nähnyt.

Jos sinulla on siis aikaa vain yhteen täsmäiskuun Tampereella, piipahda Kehräsaaressa. Ostosten lomassa voit käydä lounaalla 931:ssä tai Kupissa ja jatkaa iltaa ravintolassa tai leffassa. Koskimaisemat ovat omaa luokkaansa harmaanakin päivänä.

2. Bakery Cafe on Tampereen kakkutaivas

Shoppailuturneen jälkeen kahvittelimme Royal Bakeryn Bakery Cafessa. Kyseessä on kantapaikkani, jossa käyn harva se iltapäivä tekemässä töitä. Netti toimii Bakeryssa moitteettomasti, salista löytyy rauhallisia nurkkia ja taustamusiikki on miellyttävää.

Vitriinin sisältö on kaupungin kärkeä. Tarjolla on niin taidokkaita kakkuja ja leivoksia kuin perinteisiä pulliakin. Royal Bakeryn ihania leipiä ja leivonnaisia voi ostaa myös monista pirkanmaalaisista kaupoista. Teen ystäviä ilahduttaa se, että erikoiskahvien lisäksi listalla on useita teelaatuja. Ne tarjoillaan irtolehtinä, ei pussista.

Kahvila tarjosi meille kakkubuffetin, johon kuului kuohuvaa, kahvia, saaristolaisleipää lohimoussella ja kahta kakkua. Kyseiset maut ovat kahvilan myydyimpiä suosikkeja: paahdettu valkosuklaa-vadelma ja sitruuna-marenki. Etenkin sitruunapiiras iski täysillä kaikkien makuhermoon. Täytteessä oli rohkeasti hapokkuutta ja marenkipilveen saattoi lähes upota.

Kannattaa muuten seurata Royal Bakeryn Facebook-sivua. Kahvilassa järjestetään välillä viikonlopun kakkubuffet, jossa saa yödä 15 eurolla niin paljon makeaa kuin napa vetää. Kahvilan mukaan tarjolla on ainakin kolmea gluteenitonta kakkua. Alle 10-vuotiaat buffailevat kympillä, alle 2-vuotiaat ilmaiseksi.

3. Tallipihalla on maalaisidylli ympäri vuoden

Kaffeen jälkeen lähdimme paikkaan, joka on yksi lemppareitani Tampereella. Tallipiha sijaitsee Finlaysonin takana, Näsinkallion kainalossa. Patruuna Wilhelm von Nottbeck rakennutti kalliolla sijaitsevan Milavida-kartanon katveeseen pihapiirin hevosilleen ja niiden hoitajille.

Yli sata vuotta vanhat rakennukset on entisöity perinteitä kunnioittaen. Niissä on kahvila, suklaapuoti ja kauppoja, joissa myydään käsitöitä, vintagea ja matkamuistoja. Tämänkin kahvilan leipomukset ovat ihania. Seurueemme innostui myös kaakaovalikoimasta: suklaajuomansa voi saada vaikkapa chilillä tai Malibulla terästettynä.

Tallipiha ja sen kahvila ovat avoinna joka päivä. Tämä onkin loistava kohde viikonloppuna. Olen kerran jos toisenkin manaillut sunnuntaina, että nyt olisi sitä perheaikaa, mutta kaikki lapsille mieluisat paikat ovat kiinni.

Tallipihalla sen sijaan riittää tekemistä ja taphtumia. Nyt jouluna suurimman myymälän takaosassa on pilttuu, jonka lampaita voi rapsutella. Tarjolla on myös poniajelua ja karusellikyytiä. Tapahtumasivulta voi tarkistaa, koska eläimet ovat paikalla ja mitä ohjelmassa on.

4. Lapland Hotel erottuu ravintoloillaan

Ennen iltaohjelmaa tsekkauduimme Lapland Hoteliin, jossa yöpymisen Visit Tampere tarjosi. No niin, nyt kaikki ne, jotka tietävät, missä asun, kysyvät, että mitä hittoa. Siis sä yövyit hotellissa, joka sijaitsee sadan metrin päässä kodistasi?

Kyllä vain.

Parisen vuotta Tampereella toiminut hotelli erottuu kilpailijoistaan positiivisella tavalla. Minun maailmassani se tarkoittaa ruokaa. Ravintola Dabbal on kaupungin paras hotelliravintola, ja se on itsenäisenä ravintolanakin Tampereen kärkeä. Listalla on mukavasti elementtejä pohjoisesta; on sieniä, marjoja ja riistaa. Aidan yli ei kuitenkaan mennä matalimmasta kohdasta.

Iänikuisen pottuvoin ja poronkäristyksen sijaan Dabbalissa pääsee nauttimaan kekseliäitä makuja. Olen syönyt täällä muun muuassa uskaliaan hapokkaan siika-annoksen. Viinilistalla on kiinnostavia, annoksiin hyvin mätsättyjä viinejä. Olen testannut myös Dabbalin aamiaisen, joka maksaa 17 euroa ja vastaa runsaudeltaan brunssia.

Esittelen hotellin ja aamupalan vielä paremmin toisessa postauksessa, mutta nyt jo hehkutusta niille, jotka etsivät hotellia, jonka sijainti on loistava ja ravintolatarjonta ässä. Rautatieasema on vieressä, linja-autoasema ja ydinkeskusta kivenheiton päässä. Ylimmästä kerroksesta avautuu upea maisema karheankauniiseen Tammelaan, Tampereen Kallioon.

5. Rehtiä ruokaa ja laatuviinejä Mylläreissä

Illallisen meille tarjosi ravintola Myllärit, joka sijaitsee myös Tullin alueella. Ravintola on rakennettu yli sata vuotta vanhaan höyrymyllyyn. Salia ei luojan kiitos ole modernisoitu väkisin. Punatiili ja puu saavat näkyä, koristeena on vain luonnonkukkia ja pöytiä peittävät Finlaysonin räsymatot.

Myllärit ei ole ketjupaikka, vaan yksityinen ravintola, jota Santeri Tiitola on kipparoinut 12 vuotta. Ennen tätä ravintolaa pyöritti Raipian teatterisuku. Ensi vuonna Mylläreissä juhlitaan pyöreitä. 30-vuotisjuhlan kunniaksi muutamat alkuaikojen klassikot tekevät comebackin listalle.

Olen käynyt Mylläreissä viimeksi lähes kymmenen vuotta sitten. Olemme pohtineet Villen kanssa monesti ohi kävellessämme, että pitäisi tehdä uusintakäynti, mutta se on aina jäänyt. Nyt olikin mukavaa päästä katsastamaan, mihin suuntaan Myllärit on kehittynyt.

Hymyt olivat herkässä, sillä saimme erinomaisen alkumaljan. Palmer & Co:n Blanc de Blancs on hinta-laatusuhteeltaan uskomaton samppanja, joka löytyy jopa Alkon tilausvalikoimasta. Palmer on alkanut niittää viime vuosina palkintoja, mutta tämän ihanuuden hinta on vielä maltillinen, Alkossa viitisenkymppiä.

Samppanjassa on paahtunutta pähkinäisyyttä, joka voimistuu lasissa avautuessaan. Tuoksusta ja mausta tuli mieleen vaalea, rapeakuorinen juurileipä, jossa on pähkinöitä.

Illan toinen ihastus oli tarjoilijan sanojen mukaan talvivalkoviini. Lugana doc Bulgarinin tuoksu on täynnä aprikoosia ja mettä, maussa on silti ryhdikästä vastaanpanevuutta ja happoja. Viini tasapainotti hienosti alkupalaksi tarjottua kalalautasta, jossa oli tuorejuustolla täytettyä lohta, saaristolaisleipää ja mätimoussea. Suolanystävä kiittää kielenpäätä kutittelevasta aromi-iskusta!

Pääruoaksi söimme ylikypsäksi haudutettua possua pippurikastikkeen, paahdetun punajuuren ja rosmariiniperunoiden kera. Yleensä en tilaa tämäntyyppisiä annoksia, mutta nyt kaikki elementit yllättivät iloisesti. Vaikka possu oli läpikypsää ja pehmeää, väri oli kauniin punertava, ei harmaa.

Kermaista kastiketta oli runsaasti ja roseepippuri potki rohkeasti. Casas del Bosquen Carménère -punkku piti paketin kuitenkin kasassa. Lisukepunajuuret olivat napakoita ja luonnollisen makeita. Kermainen possu voitaisiin vetää överiksi liian tuhdilla viinillä ja pekoniperunoilla, mutta tämä annos pysyi raameissaan.

Jälkiruoaksi saimme vaniljapannacottaa glögissä marinoitujen luumujen kera. Tuhdin pääruoan jälkeen pienempikin annos olisi riittänyt. Lisäksi kaipasimme luumuihin enemmän glögin makua. Jonkinlainen makea siirappi tai kompotti olisi tuonut särmää hentoon vaniljaan. Itse pannacotta oli kuitenkin koostumukseltaan mahtava, ei kovan liivatteinen.

Kokonaisuutena Mylläreistä jäi kuva rentona ravintolana, joka taipuu moniin tarpeisiin. Arkena tarjolla on kotiruokalounasta, ja alakerran lisäksi ravintolassa on suuri yläsali ja kabinetti. Lapset ovat ravintolaan tervetulleita, ja  heille löytyy syöttötuoleja ja palapelejä. Myllärit on hieman samanhenkinen paikka kuin Heinätori tai Henriks, joita suosittelen perhepäivällisille ja seurueille, joissa on sekä foodieita että perinteisen pihvin ystäviä.

Lopuksi ihana detalji. Aterian päätteeksi seureelle jaetaan postikortit, joihin voi kirjoittaa terveiset ja ravintola postittaa kortit. Kiitokseni lapsenhoitoavustajille olivat menneet perille parissa päivässä.

Mylläreiden jälkeen iltaa voi jatkaa peritamperelaisissa paikoissa. Muutaman askeleen päässä on kulttuuritalo Telakka, jossa voi nauttia oluesta, keikoista, teatterista ja jopa saunasta. Myös keikkapaikat Tullikamarin Pakkahuone ja Klubi sekä Tampere-talo ovat vieressä.

Toivottavasti vinkeistä on apua ja inspiraatiota niin ulkopaikkakuntalaisille kuin manselaisillekin. Huomaan, että vaikka asun keskustassa, sahaan helposti samoissa vakipaikoissani. Kehräsaari on jäänyt pois reitiltäni sen jälkeen, kun lopetin Radio 957:ssa työskentelyn. Mylläreissä taas ei ole tullut käytyä, koska olen mieltänyt sen perinteiseksi pihvipaikaksi ja ollut autuaan tietämätön mahtavasta viinivalikoimasta. Kotinurkillaankin kannattaa siis lähteä turistikierrokselle!

Ensi viikolla tiedossa on toiset pikkujoulut. Paljastan vain, että tulen saamaan sieltä ainutlaatuista kulttuurimatskua sekä hotelli- ja ravintolakokemuksen. Stay tuned!