Edellisiviikonloppuna kävimme toista kertaa Ahlmanin ammattioppilaitoksen Läheltä hyvää -tapahtumassa. Tapahtumasta ja koulun ruoasta jäi niin hyvät muistot viime vuodelta, että varasimme nyt kiertelyyn vielä enemmän aikaa.
Läheltä hyvää -tapahtumassa pääsee tutustumaan oppilaitoksen toimintaan ja tiloihin. Ahlmanilla voi siis opiskella esimerkiksi floristiksi, eläintenhoitajaksi tai kokiksi. Ahlman sijaitsee vain parin kilometrin päässä Tampereen keskustasta, mutta tunnelma on kuin maaseudulta. Lehmät laiduntavat koulun pelloilla, maitobaarista voi ostaa tilamaitoa, tilapuodista taas siitä tehtyä juustoa ja muita lähiruokia. Ahlmanilla on myös kaksi ihanaa ravintolaa.
Aloitimme Läheltä hyvää -turneemme tilan kartanorakennuksesta. Sen pihalla lapset saivat istuttaa omat kukat. Sisällä oli ongintaa, askartelua ja kasvomaalausta.
Meluherkkänä ihmisenä vähän ahdistuin kymmenien pikkuihmisten luomasta kakofoniasta, mutta purin hammastani. Ja aivan älyttömän hauskaahan noilla penskoilla oli maalatessaan ja käpylehmiä askarrellessaan. Kauniissa päärakennuksessa on myös paljon ihasteltavaa tällaiselle historiafriikille.
Maatilan eläinten arkea esiteltiin sekä Lehmän päivä -näytelmän että oikeiden eläinten avulla. Ahlmanilla laiduntaa muuten suomalaista historiaa. Siellä on alkuperäisrotuja, joista osa on luokiteltu uhanalaisiksi. Tällainen on esimerkiksi valkoinen lapinlehmä, joita on koko Suomessa vain 700.
Ahlmanilla on myös itäsuomenkarjaa eli kyyttöjä, joka on myös suojeltu rotu. Kyyttöjä on Suomessa noin 1200 yksilöä. Kyytöt uhkasivat kadota Suomesta kokonaan. 80-luvulla jäljellä oli enää viitisenkymmentä lehmää ja alle kymmenen sonnia. Kyytön pelastaminen on siis suuri suomalainen kulttuuriteko. Infektioille herkkiä pikkuvasikoita ei saanut silitellä, mutta eläimet lumosivat lapset aidan takaakin.
Tein itsekseni pienen kierroksen kukkia ja villiyrttejä pursuilevalla perinnepihalla. Muutama kaunokainen jaksoi sinnitellä vielä syyskuussakin.
Ihastelimme myös floristiopiskelijoiden sitomia kimppuja ja seppeleitä, ja tyttönen halusi tuollaisen parin euron hintaisen kukkapannan. Jos tyyppi heittää tällaista keimailunaamaa, kuka voi kieltäytyä? En ainakaan minä. Oi voi. Olemme niin pulassa reilun kymmenen vuoden kuluttua.
Parin tunnin kiertelyn ja leikkimisen jälkeen suuntasimme lounaalle opiskelijaravintola Kapustaan. Se on siis koulun opiskelijoiden ruokala, jossa myydään myös ulkopuolisille asiakkaille arkisin aamiaista kello 7.30−10 ja lounasta kello 11−13.
Vaikka Kapusta on miljööltään kanttiinimainen, se on lounasravintolana aivan huippu. Tarjolla oli mehevää punakaalisalaattia ja Ahlmanin omasta fetasta tehtyä juustosalaattia. Pääruokavaihtoehtoina oli nautastroganoffia ja juustoista härkäpapukiusausta. Lounaaseen kuului myös runsas ja tuore leipäpöytä, ja jälkkäriksi oli puolukkarahkaa, kahvia ja teetä.
Härdelli oli melkoinen, mutta sen läpi kannatti taistella tiensä linjastolle ja pöytään. Sekä liha- että kasvisruoka olivat erinomaisia. Etenkin kasvisannoksen hinta-laatusuhde oli huikea. Harvoin saa näin herkullista, hyvin maustettua ja ruokaisaa kasvissapuskaa. Lounas maksoi 9 euroa per nenä.
Kartanorakennuksessa toimii myös opetusravintola Anna. Siellä olisi ollut tarjolla pöytään tarjoiltu kolmen ruokalajin menu hieman yli 20 eurolla. Valitsimme kuitenkin Kapustan, koska pikkuväen kärsivällisyys ei olisi riittänyt valkoisten pöytäliinojen äärellä.
Anna-ravintolan kuulumisia kannattaa tsekkailla tuolta nettisivuilta. Ravintolassa on lokakuun lopusta joulukuun alkuun ihanan kuuloinen noutopöytä, tämäkin vain 9 eurolla. Hernesosekeitto, possuvartaat ja teriyakilohi kuulostavat niin hyviltä, että pitää poiketa tuolla vaikka joku perjantai, kun pidän kotipäivän lapsen kanssa.
Kapustan vieressä on myös Ahlmanin tilapuoti, jossa myydään esimerkiksi juustoja, leikkeleitä, leivonnaisia, munia, vihanneksia, jauhoja, ryynejä ja hunajaa. Nyt mukaan tarttui mieto kutunjuusto ja voimakkaampi tilajuusto. Hyvännäköinen hevosenpalvikin oli niin nätisti tyrkyllä kassan vieressä, että lankesin. Kun joskus ostan leikkeleitä, ostan mieluiten pienen määrän todella hyvää lihaa lähituottajalta kuin bulkkikeittokinkkua.
Hevosenpalvia on popsittu nautiskellen siivu kerrallaan. Kutunjuustosta tekaisin jo salaatin paahdetun kurpitsan ja saksanpähkinöiden kera. Makoisaa oli. Kutunjuusto muuten sopii myös makeisiin marjaleivonnaisiin ja jälkkäreihin esimerkiksi mansikan kera.
Jos Läheltä hyvää jäi väliin, suosittelen lämpimästi piipahtamaan Ahlmanilla lounaalla, kahvilla tai ostoksilla. Tai ihan vain fiilistelemässä ja miettimässä.
Tämä on hyvä tapa opettaa lapsille, mistä ruoka tulee. Ja kyllä sitä muistuttelua kaipaa nykyään moni aikuinenkin. Ruoka ei tule kaupan hyllystä tai pakastealtaista. Se tulee maasta ja eläimistä.
