Yksi asia, jota kaipaan suomalaiseen ruokakulttuuriin, ovat täytteitä notkuvat lohi- ja rapuleivät. Ruotsissa alkeellisimmankin huoltoaseman vitriinissä on rapuja ja majoneesia pursuilevia leipiä. Suomessa jo pelkän hyvän lohileivän löytäminen on työn ja tuskan takana. Tarjolla on yleensä niukasti täytettyjä graavilohileipiä, joiden ainoa koristus on ohut sitruunaviipale ja tillitupsu. Missä majoneesi? Missä mäti, punasipuli ja ÖVERIYS?????
Klassinen majoneesilla ja ravuilla täytetty Toast Skagen edustaa minullle kaikkea sitä, mitä Ruotsissa kaipaan ja kahdehdin. Leipä on samaan aikaan raikas ja ylenpalttinen. Se tuo mieleen kesän, meren, kuohuviinin ja Allsång på Skansen -ohjelman. Mikä olisikaan oivempi herkku vapun, juhannuksen tai ihan vain tavallisen arki-illan juhlistamiseen?
VINK: Teimme majoneesin itse, sillä se on mielestäni helppoa ja halpaa. Ihan alussa onkin kotitekoisen perusmajoneesin ohje. Jos majoneesin tekeminen jännittää tai haluat oikaista, kaupan valmisversio sopii ihan hyvin.
Voit myös valmistaa helpon pikamajoneesin tämän ohjeen mukaan. Pikaversioon tulee koko muna valkuaisineen, ja kaikki ainekset sekoitetaan kerralla sauvasekoittimella. Koostumus on juoksevampi kuin perinteisessä majoneesissa. Pikamajoneesiin kannattaakin sekoittaa smetanaa, jotta koostumuksesta tulee jämäkkä, eikä leipä vety.
VINK VINK: Voit käyttää rapujen lisäksi tai niiden sijaan myös kylmäsavu- tai graavilohta.
VINK VINK VINK: Mätiä ei ole pakko käyttää. Voit ripotella leipien koristeeksi myös punasipulia ja tilliä.
VINK VINK VINK: Vegaanisen Skagenin täytteen tekisin sitruunamehulla ja sinapilla notkistetusta kaurafraichesta. Ravut korvaisin kylmäsavutofulla. Koristelisin annoksen leväpohjaisella ”mädillä”.
Perinteinen majoneesi
1 annos, joka riittää noin 4 dipiksi tai kastikepohjaksi 4 ruoka-annokseen
- 1 keltuainen
- 1 teelusikallinen sinappia (Dijon)
- 1,5 ruokalusikallista väkiviinaetikkaa tai sitruunamehua
- 1,25 desiä rypsiöljyä
- suolaa
- (valko)pippuria
- Majoneesi onnistuu parhaiten, kun kaikki ainekset ovat tasalämpöisiä. Erottele valkuainen keltuaisesta ja laita se suureen kulhoon. Kaada öljy valmiiksi omaan astiaansa ja etikka omaansa. Anna ainesten seistä hetki, kunnes ne ovat huoneenlämpöisiä.
- Sekoita sinappi, etikka, suola- ja pippuriripaus samaan kulhoon keltuaisen kanssa. Sekoita hyvin käsi- tai sähkövatkaimella.
- Ala lisätä seokseen öljyä hyvin varovaisesti, tippa kerrallaan. Sekoita koko ajan voimakkaasti. Kun seos alkaa muuttua paksuksi ja vaahtomaiseksi, juoksettumisen vaaraa ei enää ole. Tässä vaiheessa voit kaataa öljyä joukkoon ohuena nauhana. Vatkaa koko ajan. Jos olet epävarma, lisää koko öljy tipoittain joukkoon. Tärkeintä on lisätä öljyä hyvin maltillisesti ja sekoittaa koko ajan voimakkaasti.
- Tarkista lopuksi maku. Lisää tarvittaessa sinappia, suolaa ja pippuria.
Toast Skagen
4 annosta
- 4 siivua paahtoleipää
- 1 ruokalusikallinen voit leipien paahtamiseen
- 1 desi eli noin edellä kuvatun kokoinen annos majoneesia
- 1 desi ranskankermaa tai smetanaa
- 1 ruokalusikallinen sitruunamehua
- 300 grammaa katkarapuja
- 1 pieni punasipuli
- kourallinen ruohosipulia (voit käyttää sekä tätä että punasipulia tai vain toista)
- kourallinen tilliä
- suolaa
- (valko)pippuria
- halutessasi koristeeksi pieni purkillinen (lohen)mätiä, pari salaatinlehteä ja sitruuna- tai limeviipaleita
- Tee ensin täyte. Ota katkaravut sulamaan hyvissä ajoin. Kuori ja silppua punasipuli. Silppua tilli ja ruohosipuli. Sekoita 2/3 ravuista, 2/3 puna- ja ruohosipulista sekä tillistä, majoneesi, ranskankerma ja sitruunamehu tasaiseksi massaksi. Tarkista maku ja lisää halutessasi suolaa ja pippuria.
- Paada leivät. Voit tehdä tämän paahtimessa tai voissa pannulla.
- Levitä raputäyte leipäviipaleiden päälle. Levitä loput ravut ja loppu sipuli- tilliseos leipien päälle, jotta annokseen tulee väriä.
- Koristele annos halutessasi salaatilla, sitruuna- tai limeviipaleilla ja mädillä.
Mitäs muuten kesäkarkelot olisivat ilman perunasalaattia? Teemme perunasalaatin usein kirkkaaseen etikkaliemeen, mutta nyt majoneesia tuli sen verran runsaasti, että teimme siitä myös kastikkeen salaatille.
VINK: Halutessasi voit korvata osan perunasta parsalla tai käyttää parsaa perunan lisäksi. Keitä parsa tai paahda se nopeasti pannulla.
VINK VINK: Käytin ruohosipulia ja tilliä, koska niitä jäi leivistä, mutta pelkkä punasipulikin riittää. Kesäiseen salaattiin sopii myös kevätsipuli.
Perinteinen perunasalaatti
6 lisukeannosta
- kilo perunaa
- 2 suolakurkkua
- 1 punasipuli
- kourallinen ruohosipulia
- kourallinen tilliä
- 0,5 desiä majoneesia
- 200 grammaa kermaviiliä tai luonnonjugurttia
- 1 ruokalusikallinen sinappia (Dijon)
- 1 ruokalusikallinen sitruunamehua
- suolaa
- pippuria
- Pese perunat hyvin ja poista mustat kohdat veitsen kärjellä. Leikkaa perunat suurehkoiksi kuutioiksi. Kiehauta suuri kattilallinen suolaripauksella maustettua vettä. Keitä perunakuutioita viitisen minuuttia tai kunnes ne ovat kypsiä, mutta napakoita. Perunassa pitää olla suutuntumaa, jotta lohkot eivät mössäänny sekoitettaessa.
- Kaada kuuma vesi pois ja huuhtaise perunalohkot vielä viileällä vedellä. Leikkaa suolakurkut kuutioiksi. Kuori ja silppua punasipuli. Silppua ruohosipuli ja tilli. Sekoita kaikki ainekset suuressa kulhossa.
- Tee kastike majoneesista ja ranskankermasta. Maistele ja lisää makusi mukaan sinappia, sitruunamehua, pippuria ja suolaa. Kastike saa olla reilun maistuva ja hapokas.
- Sekoita kastike tasaisesti perunasalaattiin. Jos tilliä ja sipulia jää ylitse, voit koristella valmiin annoksen niillä.
Lapsenkin synttäreitä voi juhlia ravintolassa
Blogiani pidempään lukeneet saattavat muistaa, millaista tuskaa vappu on meikäläiselle takavuosina aiheuttanut. Lapsemme kun sattui syntymään vappupäivänä, joten kevään suurin karnevaali on tässä perheessä myös synttäri.
Ajatus vappusynttäreistä kuitenkin stressaa minua, ei ilahduta. Jos vappu on keskellä viikkoa, en todellakaan jaksa kuluttaa aattoani siihen, että väännän ruokia seuraavalle päivälle enkä pääse oikein itse rauhoittumaan ja nautiskelemaan. Pari vuotta sitten vappuvitutukseni kärjistyi, kun kaikki meni päin helvettiä lussahtaneesta kakusta lähtien. Kun vieraat tulivat ja isäni vielä valitteli asunnossa leijunutta käryä, mittani tuli täyteen. En passaa ketään keskellä työviikkoa. En, vaikka kyseessä olisivat lapsen synttärit.
Viime vuonna olimme viisaampia. Varasimme pöydän yhdestä lempiravintolastani, tamperelaisklassikko Henriksistä. Henriksin listalla ontuttuja ruokia, jotka maistuvat vähän aremmille ja konservatiivisemmillekin asiakkaille, mutta kaltaiseni nirso foodiekaan ei jää kylmäksi.
Tänä vuonna vietimmekin jo toiset, kivat ravintolasynttärit Henriksissä. Brunssipöydästä löytyi lapsellekin monenlaisia herkkuja: lohta, oliiveja, fetaa, hedelmiä ja mikä parasta: vaahtokarkkeja. Pääruoaksi tarjoiltu Henriksin versio perinteisestä pyttipannusta ilahdutti myös seurueen vanhimpia.
Seuraavana päivänä juhlittiin kaverisynttäreitä (mikä sana toi on olevinaan, minun lapsuudessani synttärit olivat vain synttärit, joille aikuiset ja lapset tulivat porrastetusti) Pirkkalan HopLopissa. Rahaa siihen iloon toki paloi, mutta lapsilla oli niin hauskaa ja meillä aikuisilla niin helppoa, että totesin maksavani tästä ihan mieluusti. Jätän vaikka jonkun mekon ostamatta itselleni.
Ostakaa ihmiset tavaran sijaan mielenrauhaa ja passausta. Sen arvoa ei voi aina mitata missään kultaharkoissa.
PS. Olen kokonaan unohtanut hehkuttaa täällä, että mää olen nyt myös Visit Tampereen Hungry for Tampere -hankkeen ruokalähettiläs!!!! Proggiksen idea pähkinänkuoressa on kertoa koko maailmalle, miten upea ruokakaupunki Manse on ja tuoda kulinaristit ja vaikuttajat tänne syömään.
Kirjoitan projektin nettisivuille omaa palstaani, jonne kokoan ennen kaikkea vinkkejä niistä paikoista, joita minulta kysellään eniten. Ehdottomasti eniten pyydetään vinkkejä helpoista paikoista, jonne voi viedä ns. sekalaisen seurueen. Siis porukan, jossa on juurikin vaareja, foodieita että vegaaneja, ja illallinen ei saisi maksaa maltaita. Olen koonnut tuoreeseen juttuni listan tamperelaisista rafloista, jotka täyttävät nämä vaativat kriteerit. Mukana on sekä Henriks että monta muuta matalan kynnyksen paikkaa, joissa ei tingitä laadusta, mutta itseään tarvitse maksaa kipeäksi. Enjoy!
Onnea hurjasti ruokalähettiläspestistä!
Tällä hetkellä itselle suurin ongelma Tampereen ravintolaskenessä on että viime vuosina ja kuukausina uusia ravintoloita on tullut niin paljon että ties kuinka monta kiinnostavaa paikkaa on pitäisi käydä-listalla saati sitten että menisi hyväksi havaittuihin paikkoihin uudestaan ja uudestaan.
Rautatienkadulla rupeaa muuten olemaan aikas kovaa tasoa kun C, Ravinteli Bertha ja Bistro 14 saivat kaveriksi Ravintola Kajon. Käytiin tuossa vapunaattona juhlimassa synttäreitä ja testaamassa, tuo mainioksi sittemmin todettu uusin tulokas.
Kuule mulla on tämä ihan sama ongelma! Aika ja raha eivät yksinkertaisesti riitä koluamaan perusteellisesti jokaista kivaa uutta paikkaa. Mutta tuo Kajo on ihan must. Olen kuullut nyt niin paljon ihania juttuja ja nähnyt herkullisia kuvia sieltä.