Nyt, kun pakkanen paukkuu ja kesälomamatkojen varailu on ajankohtaista, on hyvä hetki muistella viime kesää. Teimme lomareissumme ystäväperheen kanssa Espanjan aurinkorannikolle. Vietimme ensin viikon Calahondassa tuttavien omistamassa talossa, jossa kävimme ensimmäistä kertaa kolme vuotta sitten. Tarinaa espanjalaisesta ruoasta, Calahondasta, Malagasta ja Marbellasta piisasi tuolloin sekä ykkös- että kakkospostauksen verran.
Huikea rotkokaupunki Ronda
Nyt suuntaamme kuitenkin Aurinkorannikolta pohjoiseen, Rondan pikkukaupunkiin. Sitä sanotaan yhdeksi Andalusian ja koko Espanjan kauneimmista paikoista ja allekirjoitan tämän. Kaupungin nimittäin halkaisee 120 metriä syvä El Tajo -rotko, jota voi ihastella rotkon päälle rakennetulta sillalta.
Näky on henkeäsalpaava. Ajomatka serpentiiniteitä pitkin rannikolta Rondaan kesti yli tunnin ja lapsi ehti tänä aikana oksentaakin. Yrjöepisodi ja puhtaan paidan metsästäminen tuntuivat kuitenkin tämän näyn edessä pieniltä murheilta.
Rotko jakaa kaupungin myös arkkitehtonisesti. Sen eteläpuolella sijaitsee maurilainen vanha kaupunki, pohjoispuolella taas uudempi puoli kaupungista. Vanhalta puolelta löytyy idyllisiä pikkukujia ja kapeita, korkeita, valkoiseksi rapattuja taloja. Silta on kuulemma iltaisin upeasti valaistu, joten näkymiä kannattaa pysähtyä ihailemaan ainakin päiväksi, jos tähän on mahdollisuus.
Puutarhoja korkeuksissa ja arabialainen kylpylä
Tutustumiseni Rondaan jäi tällä kertaa pintaraapaisuksi. Lähes 40 asteen helteessä ei kauheasti jaksa patikoida ja fiilistellä, kun seurueessa on kaksi lasta ja suht viimeisillään raskaana oleva nainen. Sain näistä muutamasta tunnista kuitenkin valtavasti silmänruokaa.
Vähän viileämpään vuodenaikaan kohde kuulostaa ihanteelliselta, pieneltä helmeltä. Mauriaikojen vaikutus näkyy Rondan arkkitehtuurissa. Kaupungista löytyy esimerkiksi vanha arabialainen kylpylä. Myös kaupungin sisääntulon vanhat muurit ovat arabialaisen ajan peruja.
Rondasta löytyy myös Mondragonin palatsi, jossa on kaupunginmuseo. Palatsin puutarhaa kehutaan upeaksi. Vehreydestä pääsee nauttimaan myös Cuencan puutarhoissa rotkon reunoilla. Tosin niitä pystyi tiiraamaan etäämmältäkin, kuten ylempänä olevista kuvista näkyy. Puutarhojen keskelle on siis tehty noita terasseja ja mutkittelevia polkuja. Kaupunkia pääsee tarkastelemaan monesta perspektiivistä.
Pömpööseintä Rondaa edustaa Plaza Duquesa de Parcent eli Parcentin herttuattaren aukio, josta nappasin otoksen. Aukiolla sijaitsee Santa Maria del Mayorin kirkko. Sitä rakennettiin yhteensä parisataa vuotta. Kirkon arkkitehtuurissa onkin sekä renessanssin että maurilaisen tyylin vivahteita.
Ronda on muuten myös modernin espanjalaisen härkätaistelun kotikaupunki – kaipa sitä edelleen meriittinä pidetään. Kaupungista löytyy 1700-luvun lopulla rakennettu, kuvaukselliseksi hehkutettu härkätaisteluareena. Siellä en käynyt. Elämäni ensimmäinen ja ainoa käynti puoliksi museoidulla areenalla Barcelonassa riitti. Oksettava laji, ja pelkkä areenoilla oleskelu ahdistaa. Juu juu, laji ei meikäläisen boikotteihin kaadu, mutta en halua kiusata itseäni käymällä noissa paikoissa, vaikka olisivat kuinka päheitä.
Hot tip: Rondan paras tapaspaikka!
Seuraavaksi asiaan, joka minua kiinnostaa aina eniten eli ruokaan. Tein Rondassa yhden kaikkien aikojen ravintolalöydöistäni. You know, kun sitä aina toivoo löytävänsä jonkun salaisen supermestan, josta saa suurin piirtein Michelin-safkaa pikkurahalla.
No, nyt sellainen löytyi. Ja arvatkaas miten? No sen tosimatkailijoiden parjaaman TripAdvisorin avulla! 😀 Voisin kirjoittaa joskus kokonaisen postauksen vinkkejä TripAdvisorin käytöstä, mutta tässä nopeasti pari peruspointtia.
- Suhtaudu aina skeptisesti jenkkien arvosteluihin. Ymmärrys ruoasta voi olla nolla ja kaikki huomio keskistetään siihen, hymyilikö tarjoilija riittävän leveästi serviettejä asetellessaan.
- Tsekkaa paikallisten kirjoittamat arvostelut ja yritä kääntää tekstiä edes Google Translatorin avulla.
- Tsekkaa myös arvioijien profiilit. Katso, minkä tyyppisiä paikkoja henkilö on arvioinut eniten. Pihvinystävä ei ole välttämättä paras henkilö arvioimaan vegaaniravintolaa ja päinvastoin.
- Vertaa arvostelijoiden mieltymyksiä omiisi. Mieti, mikä sinulle on tärkeää: ruoka, palvelu, miljöö vai kaikki tämä. Suomalaiset eivät aina edes huomaa asiakaspalvelumokia, joista jenkit ja britit sydämistyvät.
Ja mikä se paikka on….rumpujen pärinää, tadaa: De Locos Tapas aivan Puerta de Almocàbarin kirkon takana. Jos paikan TripAdvisor-arviot kiinnostavat, voit tutustua niihin täällä.
Ilman netistä löytyneitä suosituksia en olisi ikimaailmassa istahtanut De Locosin terassille. Se on ensinnäkin syrjässä ja toiseksi, 90-lukua henkivä neonvärinen logo ei vihjaa, että tarjolla on mieletöntä ruokaa. Mutta mutta. Monen monituiset hyvät ravintolat ovat epämääräisiä ja sijaitsevat syrjässä, joskus tarkoituksellakin, esimerkiksi Berliinistä löytämämme helmet Der Hahn ist Tot (4 ruokalajia 21 eurolla) ja Cantina (Twinpeaksmainen fine dining -mesta aasialaistwistillä).
Ruoka puhukoon kuitenkin puolestaan. Tapakset olivat edullisia, reilut viisi euroa kappale. Seurueessamme oli neljä aikuista ja kaksi lasta. Tilasimme pöydän täyteen ja söimme hienon illallisravintolan tasoisen lounaan yhteensä noin 60 eurolla.
Listalla oli gastrohenkisiä annoksia, kuten miniburgereita ja patatas bravas -perunoita, mutta myös silkkaa fine diningia, kuten hersyvän ohueksi leikattua sahramimustekalaa ja ja kauniita äyriäislajitelmia. Annokset olivat yksiä kauneimmista syömistäni tapaksista, ja olen kuitenkin käynyt Espanjassa jo aika monta kertaa.
Serpentiiniteiden henkeäsalpaavat maisemat
Matka Rondaan kannattaa siksi, että pikkukaupunki on samaan aikaan jylhä ja herkän kaunis. Toinen syy on paluumatka. Mennessä olo oli hieman tukala, sillä korvissa alkoi paukkua ilmanpaineen laskiessa. Paluumatka sen sijaan oli rentoa hölkyttelyä.
Tien varrella oli useita näköalatasanteita. Pysähdyimme kolme tai neljä kertaa ihailemaan vuoristosta avautuvia maisemia. Luonto oli paikoin kuiva ja ruosteenpunainen, seuraavassa hetkessä lähes trooppisen vihreä.
Maisemien lisäksi oli ihanaa katsella lapsen ihmettelyä. Tyttömme tuntuu olevan kiinnostunut luonnosta. Hän kyseli kovasti, koska menemme vuorille ja voi mitä riemua se oli, kun lupaus viimein täyttyi. Lapset eivät tarvitse aina Bamse-nallea ja vesiliukumäkiä. Joskus rauhoittuminen maailman suuruuden edessä riittää. Ja näistä maisemista kuulkaas puhuttiin pitkään jälkeenpäin.
Meitä aikuisia kiinnosti myös se, miten hassuja asioita luonnosta tuli spottailtua. Löysimme metallinpalasia törröttävän, graffiteilla koristellun uudehkon talon raunion, jonka pihalla oli myös vanhoja kivenkappaleita. Miljöö oli kuin Twin Peaksin kolmoskaudelta.
Ja katsokaapa tuonne metsän syvyyksiin, jollain on siellä oma helikopterikenttä. Ihan kuin jonkun James Bondin vihollisen salainen vuoristokartano.
Häpeä, sottapytty!
Moitin ainoastaan sitä, millaista törkyä ihmiset jättävät näköalapaikoille. Yksi kieleke haisi niin pahasti sille itselleen, että oksennus nousi kurkkuun ja syöksyimme takaisin autoon. Kreikan- ja Espanjan vuoristoreissujen jälkeen suomalainen luonto tuntuu aina kumman puhtaalta. Me kierrätämme jätteet ja viemme paperit roskiin suorastaan esimerkillisesti.
Onneksi tien varresta löytyi pieni viehättävä kahvila, jossa saimme ensiluokkaiset espressot. Ja sieltä löytyi myös se toinen suomalaisseurue, jota piti kyylätä epäileväisesti ja miettiä, ”mistähän noi on kotosin”.
Olen niin kosmopoliitti, niin kosmopoliitti (olivat ilmeisesti Jyvääääskyläääästä kun venyyyttelivät vokaaaleja niin koviiiiin ja väittävät vielä, että Järvi-Suomessa muka puhutaan yleiskieltä, pah!).
Ronda on upea ja kuvasi olivat superhienoja! Ja enpä voisi olla enempää samaa mieltä jenkkien tai aussien (varsinaiset kuliinaarikansat) tripadvisor-arvosteluista. Jenkeissä ja Australiassa kiinnitettiin lähinnä eurooppalaisten kommentteihin huomiota. Saattoi olla todellakin turhia kehuja, jos kyseessä oli eurooppalainen paikka ja hieno miljöö. Ruoka meille makuihin tottuneille saattoi olla mitään sanomatonta.
Ja kiitti tapasvinkistä, se on parasta Espanjassa muun kulttuurin ohessa. I love food!
Voi kiitos Minttu! Mä en ole supervisuaalinen kuvaaja eikä kalustoni ole kallis, mutta osaan mielestäni bongata välillä hienoja hetkiä. Tykkään ihan hirmuisesti tuosta kuvasta, jossa nainen kävelee sillalla päivänvarjo kädessään tuota miestä vastaan. 😀
Tuo on muuten hyvä pointti, että kehut voivat olla liioiteltuja, jos vaikka italialainen löytää italialaisen, autenttisen ravintolan muualta. Symppaus omaa kotimaata kohtaan voi ajaa ruoan arvioinnin ohi. Ja siis etenkin jenkkien arvostelut naurattavat välillä. Voi jeesus, kauhea jauhaminen siitä, että katsottiinko nyt silmiin ja oliko hotellihuoneen patteri maalattu eri sävyllä kuin seinä.
En ole koskaan kuullut sitä vokaalien venytystä täällä Keskimaassa, mutta olenkin asunut täällä vasta 25 vuotta 😀 Se on outoa, kun siitä kuulee usein puhuttavan, mutta minä en vaan kuule sitä. Tosin yksi syy voi olla se, että tuttavapiirini muodostuu paljolti muualta tulleista ihmisistä, sellaisista kuten itsekin olen. Lasteni, täällä syntyneiden, puheessakaan sitä ei kyllä kuulu.
Ja Ronda, minäkin ihastuin siihen kovin, meilläkin oli todella helteistä siellä elokuussa, olin ihan puhti pois, mutta Rondasta pidin valtavasti parin viikon kiertomatkallamme. Meille ei osunut kyllä yhtään oikein hyvää ruokapaikkaa koko reissulla 🙁 Olimme kipeitä osan aikaa ja jotenkin vaan missasimme koko ruokapuolen sillä matkalla. Einestomaattikeitto tuli tutuksi. Niissäkin oli makueroja. 😀
Em määkääm myännäp puhuvani mansee enkä kyllä huamaap puheessani mitääm paikallisia piirteitä mutta muualta tulevat niistä aina huamauttelee. 😀
Mun korvaan keskisuomalaiset selvästi venyttelevät ja puheessa on jotenkin läsnäoleva ja lämmin sävy. Siis jos jyväskyläläinen sanoo olevansa pahoillaan, siinä äänessä on tunne. Tosin puhe on välillä niin verkkaista, että mua turhauttaa, kun olen itse niin levoton Sanna-Raipe.
Meillä kävi tuo ruokaepäonni toisessa ihanassa andalusialaiskylässä, Casaresissa. Mieletön paikka, kirjoitan vielä siitäkin. Mutta raflat ihan fiaskoja, ei lainkaan mitään tällaista. Löytyi yksi hyvä, sveitsiläisten pitämä, mutta sekin oli aika kallis.