(*Valkia-kuohuviini saatu ilmaiseksi Pernod Ricardilta ja juustot Jukolan Juustolasta)
Viime keväänä keksimme kahden kaveripariskunnan kanssa idean. Pitäisikö järjestää itsenäisyyspäivänä kunnon pippalot, joihin voisi halutessaan pukeutua vaikka iltapukuun. Tämän tyyppiset iltamat eivät kuulu Villen ja minun arkeen. Emme ole koskaan harrastaneet akateemisia sitsejä ja osakuntia tai Lionseja ja nuorkauppakamareita, vaan illanistujaisia tai rahvasta biletystä t-paidassa ja tennareissa.
Ajatus iltapukujuhlista tuntui hauskalta leikiltä. Yllätyimme iloisesti, kuinka innostuneita kaverimmekin olivat, kun kyselimme alustavasti, kiinnostaisiko aikuismainen itsenäisyyspäivän juhlinta.
Juu juu, tähän väliin voidaan sitten vetää vanhat virret itsenäisyyspäivän nationalistis-kapitalistisesta hapatuksesta. Olen käynyt nämä uuvuttavat, lähinnä ihmisten oman hännän nostamiseen tähtäävät väittelyt somessa niin monta kertaa, että en jaksa kommentoida asiaa enää millään tavalla. Sanon vain, että keskellä pahinta kaamosta ei voi olla liikaa bileitä, kimallusta ja kuohuviiniä.
Villa Sofia, täyden palvelun juhlatila
Siispä takaisin kimallukseen. Olimme ajoissa liikkeellä ja saimme vuokrattua loistavan juhlatilan. Villa Sofia sijaitsee Tampereen Tammelassa, vain kivenheiton päässä keskustasta. 1920-luvulla rakennettu ja 90-luvulla remontoitu, vaaleanpunaiseksi rapattu rakennus on kaunis kuin ruusunkukka.
Yläkerrassa on tilaa noin 75 hengelle. Kellarissa on myös baari, jossa voi järjestää ohjelmaa. Illallistilaisuudessa optimaalinen vierasmäärä on noin 70 henkilöä. Cocktail-tilaisuuteen mahtuu yli 100 ihmistä. Rakennusta ympäröi pieni soma piha, jossa vieraat pääsevät haukkaamaan happea ja ihastelemaan puu-Tammelaa.
Parasta oli se, että tilavuokraan sisältyi aivan kaikki: somisteet, astiat, pöytäliinat, ruoka ja tarjoilu. Hommasimme itse juomat, teimme kellaribaariin yöpalaa ja kävimme seuraavana päivänä siivoamassa omat pullomme ja koristeemme. Kaikki muu hoitui talon puolesta.
Tämä vähensi stressiä aivan älyttömästi. Yli 70 hengen juhlien valmistelu vie nimittäin melkoisesti aikaa. Onneksi kaikilla oli kokemusta suurten pippaloiden järjestämisestä. Osalle iltapukupartyt ovat tuttuja. Minä taas olen järjestänyt yliopistoaikoina suuria opiskelijatapahtumia, Ville tuhansien ihmisten teknobileitä.
Kotimaista laseissa ja lautasilla
Saimme katettua juhlakulut illalliskortilla, johon sisältyi buffet-illallisen lisäksi cocktail-tilaisuus aperitiiveineen ja pikkusuolaisineen, ohjelmaa, drinkkibaari (jossa kaatoja ei laskettu) sekä yöpala.
Olen yleensä aika arka kerjäämään mitään ilmaiseksi blogiin vedoten. Nyt kuitenkin rohkaistuin pyytämään sponsoreikseni Pernod Ricardia ja Jukolan Juustoa, joiden kanssa olen tehnyt yhteistyötä aikaisemminkin. Villa Sofian järkkäämässä buffetissa oli mukavan suomalaisia makuja: kaloja, kotimaisia juustoja ja juureksia. Halusin, että suomalaisuus näkyisi myös cocktail-tilaisuudessa ja jatkoilla.
Sain Pernodilta pari laatikollista Suomi 100 -juhlavuoden teemajuomaa, Valkia-marjakuohuviiniä. Jukolan ihana isäntä Markku puolestaan kiikutti minulle omin käsin valtavan laatikollisen cheddaria. Oli hauskaa tarjota juhlissa muutakin kuin etelä-Helsingistä (lue: Tallinna) haettua Torresia ja Freixenetia. Valkiaa ei siis ole vain pullotettu Suomessa, vaan se on valmistettu kokonaan täällä suomalaisista marjoista. Punainen puolikuiva marjakuohari on hauska, kotimainen drinkkivaihtoehto Aperol Spritzille. Tämä sopii myös jälkkärijuomaksi.
Jos muuten kiinnostuit Pernod Ricardista, lukaise postaukseni kesän Tall Ships Races -karkeloista. Pääsin tuolloin kierrokselle Pernodin tehtaalle ja näin mm. maailman suurimman minttuviinatankin. Voi tytöt ja pojat SE OLI UPEAA!
Jukola oli ajankohtainen valinta nyt, kun olen mouhonnut italialaisten parmesaanien järkyttävistä tuotantotavoista. Jukolan tuotantomäärät ovat kohtuulliset, eikä volyymia aseteta eläinten hyvinvoinnin tai laadun edelle. Maitotilana aloittanut Jukola muuttui juustolaksi muutama vuosi sitten, mutta cheddar on ehditty valita jo Suomen parhaaksi. Tavallisen, valkosipuli-, mustapippuri- ja chilicheddarin lisäksi sain Markulta juustolan kruununjalokiviä: ravintola Finnjävelin nimikkojuustoa ja pitkään kypsynyttä, kiteistä ja voimakasta Vintage Cheddaria.
Niin kuohuva kuin juustotkin maistuivat vieraille erinomaisesti. Suuri kiitos sponsoreille vielä tätäkin kautta! Nostan mielelläni esille kotimaisia tuotteita, joiden tuotantotavat ja raaka-aineet on helppo jäljittää.
Myös Villa Sofian ruoat olivat todella hyviä. Suosikkejani olivat alkupalapöydän raikas puolukkashotti ja lohi- ja porotahnalla täytetyt ruisnapit sekä illallisen upean al denteksi kypsennetty lohi. Kahvin kanssa tarjottu mustikka-Britakin oli parasta aikoihin. Raikkaus ja makeus olivat hyvässä tasapainossa ja kakun koostumus täydellinen. Kriittisimmätkin sokerileipurit peukuttivat tätä.
Villa Sofiassa järjestetään muuten kokkauskursseja. Kun kävimme tutustumassa tilaan, alakerrassa valmisteltiin thaimaalaista ruokakurssia. Kursseja järjestetään myös englanniksi.
Kulttuurin kukkia
Halusimme juhliin sekä vakavampaa että kevyempää ohjelmaa. Meillä kävi älytön mäihä ja saimme alkuillan esiintyjäksi viulusti Iidamari Ahosen. Kuunnellessani tätä 14-vuotiasta ihmelasta totesin, että niin. Jotkut osaavat soittaa ja jotkut vielä ”hiukan” paremmin.
Iidamari lumosi taannoin myös Aamulehden kriitikon Harri Hautalan. Iidamarin taidonnäytteitä voi kuunnella esimerkiksi täällä.
Olin lupautunut jossain mielenhäiriössä järjestämään juhlaan oman ohjelmanumeroni. Se kulki aluksi leikillisesti nimellä ”Janican spektaakkeli”. Lopulta myös käsiohjelmassa luki Janican spektaakkeli. Ups….
Mietin, että odottaakohan jengi nyt, että heitän flick-flack -sarjan takaperin, syöksen tulta ja heiluttelen semmoisia voimistelunauhoja. Old school nörtti kun olen, päätin katsauksen suomalaiseen kulttuuriin sen historiaan, esimerkiksi kirjallisuuteen, arkkitehtuuriin ja musiikkiin.
Totesin, että tässä sympaattisten palikkainsinöörien maassa on tärkeämpää satsata sisältöön kuin visuaalisuuteen. Canvan sijaan taiteilin slaidini Power Pointin valmismallista. Kuvat imuttelin härskisti netistä välittämättä tuon taivaallista tekijänoikeuskysymyksistä. Nyt kerron tämän nappisilmäisesti ääneen teille kaikille ja lataan vielä slaidini tänne intterwebsiin.
Olenko kertonut, että mä olen oikeasti tosi fiksu ja vielä tuplamaisterikin?
Tämän monumentaalisen kulttuurikarnevaalin jälkeen siirryimme kepeämpään ja vapaamuotoisempaan biletykseen. Tämä luonnistuu kaveripiirissämme helposti, sillä suurin piirtein joka toisella on dj-tausta.
Yöpalan kostukkeeksi tarjolla oli sahtia, olutta, siideriä, kuohuvaa ja drinkkejä. Hankimme drinkkibaariin ainekset useampaan cocktailiin ja kirjoitimme drinksujen ohjeet liitutaululle. Näin jokainen pystyi askartelemaan itselleen mieluisan juoman.
Ei olla niin ankeita, jookos kookos?
Saimme juhlia Villa Sofiassa kahteen asti. Tämän jälkeen sitkeimmät sissit jatkoivat kaupungille. Minä totesin, että jos lähden nyt kotiin, tukkaa ei vihlo aamulla ja partyista jää paremmat muistot.
Oli ihanaa kävellä tyynen Tammelan halki kotiin. Tunnelma oli hiukan absurdi, sillä harvemmin liukastelen baarista kotiin täyspitkässä sifonki-iltapuvussa. Lumi narisi kenkien alla ja pihoissa tuoksui rakettien ruuti.
Tuntui samalta kuin lapsena, kun sain valvoa uudenvuodenaattona pitkälle aamuun. Sinnittelimme bestikseni Terhin kanssa aamukuuteen ja ammuskelimme kerrostalomme pihassa Roomalaisia kynttilöitä. Teimme papateista sellaisia viritelmiä, että nykyvanhemmat olisivat kauhuissaan. Kukaan ei ollut kuullutkaan turvalaseista tai tinan raskasmetalleista.
Lumi vaiensi askeleeni narinaksi ja maailma tuntui yhtä aikaa pieneltä ja suurelta, kuin olisin ollut sekä avaruudessa että lasipallon sisällä. Aikuisuus tuntui jotenkin hassulta. Pitäisi pitää useammin hauskaa, mutta päteä, nillittää ja mököttää vähemmän. Voisihan sen iltapuvun vetää joskus kotioloissakin päälle ja leikkiä tyttösen kanssa teekutsuja.
