Irish coffee -juustokakku

Minun ei pitänyt kokata tänä jouluna juuri mitään, sillä olen aivan poikki muutostamme. Saimme kuitenkin suurimmat rojukasat raivattua pari päivää ennen aattoa. Uusi keittiö tuli sen verran tutuksi, että päätin rohkaistua kokeilemaan jotain.

Minulla nimittäin kestää  hetki, ennen kuin olo alkaa tuntua varmalta ja mukavalta uudessa tai vieraassa keittiössä – niin hassulta kuin se ehkä kuulostaakin. Köökki on minulle jollain tavalla intiimi paikka, intiimimpi kuin makuuhuone.

Kokkailu ei vaadi fiiniä viinaa

Mies ja anoppi kokkasivat muut joulusafkat, minä tein jälkkäriksi helpon juustokakun. Koska kukaan meistä ei välitä erityisemmin makeasta, päätin tehdä jotain siihen kuuluisaan aikuiseen makuun. Terästetty kahvi maistuu kaikille, voisiko sen nauttia kiinteässä muodossa?

Vähän googlailua ja kakku sai mausteekseen kahvia ja viskiä, aivan kuin klassisessa Irish coffee -drinkissä. Päälle tietenkin kermavaahtopilvi, jolla juomakin kruunataan. Käytin pohjana tätä Valion ohjetta, mutta minulle epätyypilliseen tapaan käytin nyt vähän enemmän sokeria kuin ohjeessa. Viskini oli nimittäin sen verran tujua.

Törmäsin myös sellaiseen ensimmäisen maailman ongelmaan, että meillä oli kaapissa liian hyviä viskejä, oikein turpeisia Laphroaigeja. Jouluaattona kermakastikkeeseenkin lorahti 135 euron XO-konjakkia, kun halvempaa ei ollut. Ostakaa siis hyvät ihmiset viinakaappiinne pullo Johnnie Walkeria. Sillekin on paikkansa tässä maailmassa!

VINK: Älä käytä savuista viskiä. Makea tai neutraali bulkkiviski sopii tähän tarkoitukseen oivallisesti.

VINK VINK: Lisää sokeria maun mukaan. Käyttämäsi viskimerkki ja kahvin vahvuus vaikuttavat siihen, kuinka paljon sokeria tarvitaan.

VINK VINK VINK: Koristeeksi tulevaa kermavaahtopilveä ei hyydytetä liivatteella, vaan se jähmettyy kylmässä. Vispikerma sopii mielestäni tähän paremmin kuin kuohukerma, koska kakussa ei ole marjoja makua raikastamassa.

VINK VINK VINK VINK: Vahva kahvi on subjektiivinen käsite, itse käytän jauhoja 1,5 – 2 kertaa tavallista enemmän. Esimerkiksi 3 suodatinkupilliseen 5 mitallista puruja.

VINK VINK VINK VINK VINK: Kuinka kauan alkoholia pitää keittää, jotta sitä ei varmasti jää kakkuun? Kukaan kotikokki tuskin pystyy luotettavasti tätä kysymystyä selvittämään, enkä minäkään ala sitä tässä ratkoa. Kiehautan ruokaan tulevat, väkevät alkoholit, jotta maku pehmentyy. Ja vaikka et alkoholia edes kiehauttaisi, koko kakun alkoholimäärä vastaa vain keskiolutta, yhden siivun siis kulausta pullosta.

Jos asia kuitenkin arveluttaa, helpoin ratkaisu lienee se, että et tee tätä kakkua. Viskin voi myös korvata viskin makuisella makusiirapilla, joita olen leivontakaupoissa joskus nähnyt.

Juustokakku, laiskan ja luovan leipurin unelma

Rakastan juustokakkuja, koska kärsivällisyyteni, taitoni ja makeanhimoni eivät riitä täytekakkuihin ja monimutkaisiin luomuksiin. Juustokakku sen sijaan on silkkaa neroutta. Kun perusohje on takaraivossa, täytteitä voi varioida loputtomasti.

Kombo 200 – 400 grammaa tuorejuustoa + 2 desiä kermaa + 1 – 2 desiä marjoja tai muuta makutäytettä + 4 -5 liivatelehteä + maun mukaan sokeria ei ole pettänyt koskaan. Liivatteen määrän pidän yleensä samana. Jos marjoja tulee paljon, laitan hiukan vähemmän juustoa. Tällaiseen kakkuun, johon mausteeksi tulee nestettä, eikä mikään kiinteä kasvata täytteen massaa, laitan enemmän juustoa.

Ainoa juustokakkumokani on ollut se, etten ole tajunnut, että irtopohjavuoan reunus voi löystyä käytössä. Älä siis koskaan tartu kakkuun vuoan reunasta, vaan aina pohjasta. Nimimerkillä kerran kakku putosi pohjan läpi lattialle. Irroitettuani reunuksen hivutan kakun leivinpaperista nykien tarjoilualustalle. Yleensä leikkaan paperin reunat näkymättömiin ja kuorrutan kakun jollain, niin katse ei kohdistu paperiin.

Hyviä makuyhdistelmiä ovat olleet muun muassa karpalo ja tumma suklaa, appelsiini ja kaneli sekä valkosuklaa ja punaiset marjat. Tämä marmoroitu juustokakku taas paistetaan. Täytteeseen tulee muun muassa rahkaa ja munia, marmoroitiin vaikka mustikkaa.

Joulun yksinkertaisia iloja

Tänä jouluna en jaksanut kuvata joulupöytäämme ja koristeita. Anoppilassa mentiin samalla kaavalla kuin aikaisempinakin vuosina. Joulupöydässämme oli kreikkalainen lihapata eli stifado riistasta, paljon Nygrenin kaloja ja mätiä, Vegemin seitankunkku konjakkikastikkeella, laatikot, kylmiä salaatteja, juustoja ja samppanjaa. Joulun paras hetki koettiin joulupäivänä, kun taata teki pihaan nuotion, jolla paistoimme peuramakkaraa. Luulen, että tämä taisi jäädä kaikkein voimakkaimmin viisivuotiaan juhlijan mieleen.

Olen saunonut, kierinyt ihoni naarmuille kovassa lumihangessa, lukenut ja katsellut friikkidokkareita Youtubesta. Teimme perinteisen joulukävelyn ja kuvailin kylän maisemia. Nyt teki mieli tarkastella kaikkea vähän vinksallaan olevaa. Ehkä ne dokumentit vaikuttavat.

Luin E. L. Doctorowin Homer ja Langleyn ja katsoin klassikkodokumentin Grey Gardens. Molemmat kertovat porvarillisen maailman säännöt hylänneistä, erakoituneista tavaranhamstraajista. Olen mietiskellyt viime päivät sitä, mikä on normaalia ja omaa suhdettani siihen. Lopputulos on se, että normaalius kiinnostaa minua aina vain vähemmän ja vähemmän.

Mistäs sitä tietää, vaikka päätyisin itse joskus hyvin kummalliseen elämäntilanteeseen, silinteri päässä erakkokartanoon. Se voisi olla sangen mukavaa, kasvatan parran ja nauran sen uumenissa ihmisten hysteeriselle halulle tehdä asiat ”oikein”.

Tämänsuuntaisia ajatuksia pyöri mielessäni jo viime jouluna, kun tein tavoitelistan tälle vuodelle. Lähes kaikki kohdat on suoritettu, olen ylpeä! En pingota niin paljon ja olen ostanut kreisejä vaatteita. Tosin se sikari on vielä polttamatta – nyt ryhtiä Janica!