Kulunut viikko on ollut kiintoisa ja vilkas suomalaisessa ruokakeskustelussa. On vaadittu selvityksiä, on kirjoitettu kannanottoja. On pelätty, kasvattaako soijan estrogeeni tissit nuorille pojille. On vertailtu erilaisia armeijoita ja niiden saavutuksia kautta maailmanhistorian. Suomalaiset söivät velliä ja mustikkaa, mutta amerikkalaiset kuulemma toisen maailmansodankin aikana pihvejä. Miten tämä kaikki on yhteydessä Talvisodan ihmeeseen? Entä siihen, että tähtikartalla Mars-planeetta perääntyy maanantaista alkaen ns. OOB-tilaan suhteessa kauriiseen? Miksi Lauri Törnille ei ole vieläkään pystytetty sankaripatsasta Helsinkiin?
Valtavan kiinnostavia asioita. Valtavan tärkeitä asioita.
Kun yhteiskunnan ja mikroaterioiden mannerlaatat liikkuvat, on hyvä luoda oppivainen katse menneeseen, piirtää sen pohjalta tulevaisuuden suuntaviivoja. Minäkin raapustin nöyrän toivelistani siitä, millaiseksi toivoisin suomalaisen ruokakultuurin ja -keskustelun kehittyvän.
Toivon, että:
- Lounasravintolat ja huoltoasemien keittiöt oppisivat vihdoin kypsentämään lohen. Isokin file kypsyy parissakymmenessä minuutissa. Kalaa ei tarvitse paistaa läpikuivaksi tikuksi, vaan sen voi jättää keskeltä rohkeasti al denteksi.
- Sama toive koskee pastaa. Sitä ei tarvitse keittää ns. ”äidin makaroniksi”. Vastoin yleistä harhaluuloa ruokamyrkytyksen, listerian ja trikiinin riskiä ei ole, vaikka pastan jättäisi hieman pureksittavaksi. Toive koskee myös niitä italialaisia ravintoloita, joissa erottuvaa ja raikasta ilmettä luodaan muovisilla valkosipulileteillä.
- Liha- ja kalatiskit palaisivat marketteihin, ja niistä saisi tuoretta, lähellä tuotettua ruokaa. Useat tutkimukset antavat vahvoja viitteitä siitä, että ihminen pärjää ilman kahdensadanmetrin hyllyllistä terveysmuroja, myslipatukoita ja vitamiinivesiä.
- Ymmärrys palkokasveista kasvaisi. Esimerkiksi herne on palkokasvi. Hernekeitto on siis omanlaisensa linssikeitto, vaikka herneen muoto on pyöreämpi kuin pienen, pinnaltaan litteän linssin.
- Kaupoissa olisi parempia yrttejä. En jaksa uskoa, että suomalaiset tekisivät niin ahkerasti metsästäjänleikettä kuin heviosastojen persiljatarjonta antaa ymmärtää.
- Ihmiset ja poliitikot (jälkimmäinen on edellisestä jalostunut, kitukasvuisempi ja kurttuisempi, mutta maukas lajinsa) ymmärtäisivät, että kaikessa ei ole kyse ideologisesta hapatuksesta, vaan elämän turvaamisesta. Pipo kannattaa laittaa talvella päähän. Muuten käy niin kuin 70-luvulla sille hervantalaiselle, aivonsa jäädyttäneelle punkkarille, joka on jotain kautta kaikkien isoveljen moponkorjaajan tarkkisluokkalaisen kaverin opettajan poika. Turvavyötä on hyvä käyttää autoillessa, vaikka tunnetusti liberaalit keskustalaiset vastustivat turvavyöpakkoa 70-luvulla mm. siksi, että ”se luo turvattomuuden tunnetta”. Finnairin koneissa ei ole saanut tupakoida pariinkymmeneen vuoteen. Kielto ole tiettävästi tappanut yhtään tupakoitsijaa.
- Käsittäisimme kasviksiksi muutkin lajikkeet kuin talvella kasvihuoneissa kasvatetut kurkut ja tomaatit, maan rutikuivaksi näännyttävät avokadot ja ylikysynnän vuoksi kallistuneet kikherneet. Kasvikunnan tuotteita ovat esimerkiksi hyvin säilyvät peruna, porkkana, nauris, puna-, kelta- ja raitajuuri, kanin lailla lisääntyvä maa-artisokka, palsternakka, juuriselleri, kaalit sekä kohdassa 4. mainittu kotimainen herne. Eksoottisemman kikherneen tavoin sekin on siis palkokasvi.
- Lounasravintolat ja huoltoasemien keittiöt oppisivat vihdoin kypsentämään lohen oikein. Isokin file kypsyy parissakymmenessä minuutissa. Kalaa ei tarvitse paistaa läpikuivaksi tikuksi, vaan sen voi jättää keskeltä rohkeasti al denteksi.
- Juusto alle ja kinkku tai kinkunkaltainen seitanleike päälle.
- Kasviksia suosivat todella haluavat syödä edellä mainittuja leikkeleitä, nakkeja, pullia, paisteja ja vastaavia, lihamaisia tuotteita. Tämän faktan kanssa voi elää käyttämättä kohtuuttomasti energiaa sen äimistelyyn. Huomionsa kannattaa suunnata mieluummin siihen, miten liikenneympyrässä kuuluu ajaa. Tämä on monelle suomalaiselle, niin vegaanille kuin lihansyöjälle, haastavaa. Päättäjiltä toivoisin ponnekkaita kannanottoja siihen, että jopa 20 prosentilla nuorista on mielenterveyden häiriö, joka vaikeuttaa armeijassa jaksamista. Niin uskomatonta kuin se onkin, tämä on suurempi ongelma kuin se, että soija kasvattaisi pojille tissit.
- Jauheliha on jauhelihaa eikä ”jauhenlihaa”. Valokuvat Pohjois-Karjalassa vaeltaneesta jauhe-eläimestä on osoitettu väärennöksiksi.
- Yhdellekään lapselle ei tule syöttää maitokiisseliä samalta, pesemättömältä lautaselta, jolta hän on juuri syönyt nakkikeittoa. Tämä syvästi traumatisoiva kidutusmuoto kiellettiin ihmisoikeusrikkomuksena 90-luvun lopulla. Toimintaa tavataan silti edelleen satunnaisesti.
- Lounasravintolat ja huoltoasemien keittiöt oppisivat vihdoin kypsentämään lohen oikein. Isokin file kypsyy parissakymmenessä minuutissa. Kalaa ei tarvitse paistaa läpikuivaksi tikuksi, vaan sen voi jättää keskeltä rohkeasti al denteksi.
- Torit eivät menisi kiinni siihen aikaan, kun edellisyönä pienpanimon tastingissa ollut punavihreä cityhipster vasta heräilee ja miettii, että kun nyt on ne kukkakaalitalkoot, se kukkakaalipirtelö, pitäisi osallistua tähänkin, että voin somessa paheksua niitä, jotka jättävät kaalit mätänemään pelloille.
- Hyvään ja arvokkaaseen ihmisyyteen mahtuvat sekä osterit että makkaraperunat.
- Tampereella ja maailmassa (joidenkin tulkintojen mukaan nämä ovat sama asia) myytäisiin enemmän oikeaa thaimaalaista, vietnamilaista, malesialaista ja kiinalaista ruokaa. Ei nakkisushia tai currykastiketta, joka on terästetty kurkkusalaatilla.
- Minä saisin aukaista ensimmäisenä sen foliokuoren, joka Oivariini-paketissa on.
- Fanny-vanukkaiden lisäksi Jenga-jäätelö ja Silkkitie-jugurtti tulisivat takaisin kauppoihin ja Riitta Väisänen Mainostelevisioon.
- Ymmärrettäisiin, että se on RAIDER EIKÄ MIKÄÄN VITUN TWIX!!!!!!
- Sanoinko jo siitä lohen kypsentämisestä?
Tämän artikkelin pääkuvassa on vihreä tahna (tunnetaan myös pestona, tahna suomalaisempi sanamuoto), joka on tehty kotimaisesta herneestä. Sitä voi levittää leivän päälle tai käyttää vaikkapa pastakastikkeena.
Selvyyden vuoksi tässä vielä valikoima otoksia muista palkokasvipohjaisista ruoista. Viimeisessä kuvassa kohuttua linssiä, tosin bolognesemuodossa. Mahdollisuuksia on monia:
Myös kukkakaali on ollut viime päivinä otsikoissa. Tässä havainnekuvia myös sen monipuolisesta käytöstä (oma suosikkini viimeisessä kuvassa):
Jossain netin syövereissä oli juttu tuosta torien aukioloajoista. On sitä Tampereella aina välillä kokeiltu huonoin tuloksin, ei sinne kello kahden jälkeen ole riittänyt porukkaa. Tää on kyllä mielenkiintosta koska luulisi että esim. iltapäivän lopusta, monien päästessä töistä olisi kannattavaa pitää toria auki. Valitettavasti en kyseistä juttua äkkiseltään tähän löytänyt.
Nythän tammelantorin laidalla on se uusi vietnamilainen, vanhan Borneon paikalla, suunnitelmissa ensi viikolla käydä siellä lounaalla. Afrikkalaisia ravintoloita kaipaisin tänne myös, vähän hiljaista on niiden suhteen.
Kelta- ja raitajuuria muuten ei pahemmin edes näy kaupoissa, tai viime vuosina ehkä hitusen paremmin ollut saatavilla.
En tiedä kuinka paljon kiinnittät huomiota ruokakauppojen mainoksiin. Varsinkin kesällä ja alkusyksystä kun kotimaiset kasvikset on parhaimmillaan niin monia mainostetaan ihan älyttömän vähän ja monien kasvisten hinnat on aika suolaiset ulkomaisiin verrattuna. Sen sijaan mainokset on täynnä niitä marinadiin upotettuja lihoja ja broitsuja vuodenajasta riippumatta.
Afrikkalaisen ruoan tarjonta taitaa olla aika vähäistä Helsingissäkin. Niitä ruokakulttuureja mä en tunne yhtään. Kerran Roomassa söin somalialaista ja oli pettymys. Tosi kallista siihen kotiruokamaiseen esillepanoon nähden.
Ja tuo kysynnän ja tarjonnan lakihan kietoutuu toisiinsa siten, että kun vaikka jotain naurista ei kysellä, sitä ei ole tarjolla, ja koska sitä ei saa mistään, harvan päähän pälkähtää, että sitäkin voisi käyttää. Mä en ihan hirveästi kauppojen mainoksia katsele, ostan niin sen mukaan, mikä ohje omassa päässä milloinkin pyörii. Sen sijaan ruokalehtiä ja -sivustoja luen, ja niissä kasvisruoan osuus on noussut nyt ilahduttavan paljon. Siis tyyliin ihan Yhteishyvässä ja vastaavissa.
Kiitos. Herätit myös minussa vanhat traumat nakkikeitosta ja maitokiisselistä. Muistan vieläkin miltä se maistuu.
(Muutenkin hyvä juttu oli tämä 😀 )
Yyyh ja sit siinä maitokiisselin päällä oli vielä hilloa. tai no, ehkä se oli ainoa asia, jonka voimalla jaksoin lusikoida sen nakkisen, lämpimän maidon. Vai oliko sittenkään? Oksettaa nyt, kun tuli puheeksi. 😀
Pingback: KUKKAKAALIPIRTELÖ MAAPÄHKINÄVOILLA (V, G) - Hannan soppa
Lyhyellä, mutta antoisalla kokemuksellani huoltoasema-lounasravintolassa työskentelystä voin kertoa, että kala on pakko paistaa läpikuivaksi tikuksi, koska al denten huomatessaan kanta-asiakkaat Rane ja Martta saavat syödessään slaagin ja soittavat paikalle ambulanssin, terveystarkastajan ja eläinsuojeluviranomaisen, sillä tällaisesta raa’asta kalastahan voi saada lapamadon, matoja, kirppuja ja aivokalvontulehduksen (naapurin Pertsa tuntee tällaisen henkilön, tai ainakin jonkun joka tuntee), tai vähintäänkin lähettävät lautasen kovaäänisesti takaisin keittiöön ja vaativat Oikeaa, Kypsää Kalaa, joka on täsmälleen samanlaista kuin kaikissa muissakin huoltisravintoloissa aina myyttiseltä 80-luvulta asti.
”Jos minä haluaisin jumankauta jotain shusia niin olisin mennyt varmaan Kiinaan syömään” on tällaisissa tilanteissa usein käytetty argumentti. Näin ollen minkään ruoan käsittely millään mittarilla rohkeasti on kuolemansynti, josta uusia työntekijöitä varoitetaan ennen kuin he saavat tilaisuuden edes katsoa ruokiin päin.
Huoltislounasravintolat näet ylläpitävät omaa universumiaan, joka on pysynyt muuttumattomana 1980-luvulta lähtien (ja ehkä kauempaakin; niistä ajoista kertovat vain myytit ja tarut) ja se pitkälti määrittää valikoiman pysyväksi, muuttumattomaksi ja ikuiseksi. Esimerkiksi sellaista huoltisravintolaa, jossa ei olisi tarjolla perunamuusia ja lihapullia, ei ole tiettävästi koskaan ollut olemassa. Olen kuullut huhun, että sellainen yritettiin joskus perustaa, mutta salaperäinen markettiaurinkolaseja pitävä, täysin identtisten ruutupaitaisten miesten joukko sai kyseisen yrittäjän kiinni ja pisti ruotuun ennen kuin muste oli hänen esimerkkimenustaan kuivunut. Miestä (ja menua) ei nähty enää koskaan. Perilliset myivät hänen ravintolansa ketjulle. Yrittäjää käytetäänkin varoittavana esimerkkinä, josta kerrottaessa toistuu usein sanapari ”Tai Muuten…”
Mallikappale menusta on tällaisissa ravintoloissa keittiössä esillä kiveen hakattuna, ja pyhäpäivinä sille kumarretaan joka kerta, kun kuljetaan ohi. Arkipäivinä riittää yksi kumarrus töihin tullessa.
Aaaahhhhahhha! EN KESTÄ! Paras kommentti ikinä. Täähän on jo novelli! Oikeasti rakastan huoltoasemia juuri tuon takia, eikä niitä saa modernisoida liikaa. Ah, ihanat, röökinhajuiset raviäijät. Mutta silti, se kala!