Pari kuukauden parhaat -listausta livahti välistä lomailun vuoksi. Kovin pitkät blogiturinat eivät tässä helteessä nappaa, mutta matkan varrelle on osunut pari niin kivaa kesäjuttua, että haluan listata nämä, jotta tekin ehditte testaamaan. Listalla on ravintoa sekä sielulle että mielelle – myös perheen pienimmille.
Järjestys on jälleen kerran satunnainen, ei paremmuusranking:
1. Herra Hakkarainen seikkailee Pyynikin kesäteatterissa
Sain viime viikolla Pyynikin kesäteatterista kutsun katsomaan Herra Hakkarainen seikkailee -lastennäytelmää. Kun tarjolla oli ilmaiset blogiliput, tartuin tarjoukseen, sillä lapsemme on kova Hakkarais-fani. Itse taas en tiennyt mitä odottaa, sillä joskus lastennäytelmät hämmentävät minua. Lapsi nauraa jutuille, joita minä en tajua ja päinvastoin. Esimerkiksi viime kesän Katti Matikaisessa oli minun makuuni liikaa meuhaamista. Tyttö taas puhuu näytelmästä innostuneena vieläkin.
Herra Hakkarainen sen sijaan oli molempien makuun. Näytelmässä on mainio rytmitys. Se svengaa, löysät on leikattu pois. Tahti ei ole kuitenkaan lapselle liian nopea. Pidin näytelmän sarjakuvamaisista elementeistä: tyylitellystä Törky-Tanesta ja valtavasta hammasharjasta, jolla Hakkarainen puunaa purukalustonsa. Ote ei kuitenkaan ollut lässyttävä. Liioittelu voi nimittäin herkästi kääntyä sellaiseksi, ja se on aikuiselle piinaa.
Lapsia myös aktivoidaan esityksessä mukavasti. Pieni yleisö oli innoissaan saadessaan huudella neuvoja hahmoille. Ei se ole siellä, kävele toiseen suuntaan, ei sinne vaan tonne! Kaksi plus kolme on viisi eikä yhdeksän!
Teatteriretkeen kannattaa yhdistää kävely Pyynikin upeissa metsä- ja järvimaisemissa. Näkötornin kahvilassa on arki-iltoina rauhallisempaa kuin viikonloppuisin. Kannattaa poiketa kuuluisille munkeille, joita saa myös vegaanisina ja gluteenittomina! Kesällä kahvilan pihassa on myäs jäätelökioski.
(Molemmat teatterikuvat Pyynikin kesäteatteri/Karri Harju. Rooleissa ja kuvissa Veera Degerholm, Juha Antikainen ja Riitta Lindroos, Sovitus ja ohjaus Minna-Stiina Saaristo).
2. Ravintola Paakari Kangasalla
Tällä viikolla seikkailin kaksi päivää Kangasalla. Kierros liittyi blogiyhteistyöhön, jonka teen Visit Kangasalan kanssa. Turneesta on tulossa enemmän juttua ensi viikolla, mutta haluan paljastaa jo nyt pari ihanaa tärppiä.
Ensinnäkin, söin vihdoin kehutussa ravintola Paakarissa. Lounas oli yksinkertaista ja raikasta, taitavasti tehtyä kesäruokaa. Keittiön tyyli perustuu klassiseen ranskalaiseen filosofiaan. Idea on, että asiakkaan pitää tunnistaa kaikki, mitä lautasella on. Ei monimutkaisia vaahtoja, geelejä ja tuhkaa, vaan paistettua kalaa, pihvejä, keittoja ja kasviksia.
Ravintolan alakerrassa on kahvila, jonka kaikki tuotteet karjalanpiirakoita lukuun ottamatta leivotaan itse. Raaka-aineissa suositaan paljon lähiruokaa, ja laatu on ykköskriteeri. Viinilista on kiinnostava. Tarjolla on paljon erikoisuuksia, joista muissa ravintoloissa ei voi edes haaveilla, esimerkiksi kokonaisen kaapin täydeltä digestiivejä. Talvella Paakarissa pääsee maistelemaan ostereita osteri-illoissa. Myös 1900-luvun alussa rakennettu keltainen postitalo on elämys, kuin suoraan sadusta.
3. Näköalakahvila Vehoniemen Alamaja Kangasalla
Vehoniemen Alamaja oli toinen Kangasala-turneeni helmi, jonne haluan palata pikimmiten. Alamaja on kauneimpia rakennuksia, joita olen Pirkanmaalla nähnyt. Vaaleansininen puuhuvila vie ajatukset menneisiin aikoihin. Salin suurista ikkunoista on mielettömät näkymät metsään ja järvelle. Kahvilasta löytyy ihastuttava roosa huone ja rauhoittava sininen soppi.
Vitriinin valikoima saa allergikon kiljumaan ilosta. Tarjolla on useita gluteenittomia tuotteita, sekä suolaista että makeaa. Kahvilan suosituin leivonnainen on gluteeniton marenkitorttu. Kaikki tuotteet ovat laktoosittomia ja osa maidottomia. Tarjolla on myös eri makuisia, itse tehtyjä vegaanisia jäädykkeitä. Isompaan nälkään voi hörppiä vaikka paksua savulohikeittoa.
Kaivannon kanavan kupeessa sijaitsevan kahvilan ympärillä on mahtavat ulkoilumaastot. Touhotinkin jo Villelle innoissani, että tänne pitää tulla pyöräretkelle ja taukokahveille.
Tässä siis esimakua kahdesta kivasta paikasta Kangasalla. Lisää mahtavia paikkoja, vinkkejä ja tarinoita tiedossa elokuun puolella!
4. Suppailu
Olen haaveillut suppailusta monta vuotta, mutta en ole uskaltanut kokeilla. Järven selällä, pienen laudan päällä seisten kiitävä tyyppi näyttää niin absurdilta, että minun on ollut vaikea kuvitella itseäni laudan päälle. Uskaltauduin kuitenkin kokeilemaan, kun lähdimme kaverin kanssa toistemme tueksi.
Aluksi kehoni jokainen lihas tärisi kuin hyytelö. Laudalle nouseminen ja sen melominen pois laiturista tuntui mahdottomalta. Noin puolen tunnin jälkeen aloin uskoa, että pysyn pystyssä. Tunnin päätteeksi jalkani olivat jännityksestä jäykät ja kipeät, mutta olo euforinen. Olen supannut nyt kolme kertaa, ja se sujuu joka kerta paremmin.
Suppailu on loistavaa liikuntaa helteellä. Veden päällä kelluminen viilentää, ja rantamaisemiin saa erilaisen tuntuman kuin veneestä tai uimalla. Suppailu on tavallaan kevyttä, mutta silti haastavaa liikuntaa. Se on parhaita testaamiani treenejä syville lihaksille, tasapaino- ja koordinaatiokyvylle. Jos pidät pilateksesta, joogasta, baletista, uimisesta tai veneilystä, pidät luultavasti tästä. Henkinen fiilis on omaa luokkaansa. Tältä Jeesuksesta vissiin tuntui, kun se käveli vetten päällä.
Olen supannut Kaupin rannassa. Siellä on Hiking Travelin toimipiste, josta voi vuokrata myös kanootteja ja ostaa virvokkeita. Sup-lauta maksaa 11 euroa tunnilta sisältäen pelastusliivit.
Myös Rauhaniemen rannassa voi supata. GetSUPIlta vuokrattuna pelkkä lauta maksaa 10 euroa ja ohjattu tunti 15 euroa. Aloittelijan voi tosin olla vaikeampi lähteä liikkelle Rauhaniemen pienestä rannasta, joka on hellesäällä täysi. Kuulin, että Kaukajärvellä voi supata erityisen edullisesti. Siellä lauta maksaa kuulemma vain 8 euroa. Enemmän tietoa suppipaikoista ja vuokrahinnoista löytyy Sup Tampereen sivuilta.
Kappas, lempijuomaani alkoholia!
Lopuksi vielä vinkit parista tämän hetken ja lähitulevaisuuden hauskuudesta. Frenckellin Viinikylä on avoinna huomiseen eli lauantaihin 28.7. asti. Viinitarjoilu alkaa kello 11, ja kello 16 alkaen tarjolla on herkkupöytä. Illalla ohjelmassa on myös sommelierien ohjaamia tastingeja ja musiikkia.
Jos haluat välttää tungoksen, tule Viinikylään lounaalle. Viinin kanssa voi nauttia Frenckellin lounaan, joka on linjastoateriaksi todella hyvä. Piti oikein erikseen kiittää mahtavasti maustetusta vegecurrysta. Vitriinissä on myös kauniita suolaisia ja makeita tapaksia viinin kylkeen.
Elokuun 3. päivä Deli 1909 & Wine Barin sisäpihalla vietetään Siideri- ja tapasfiestaa. Tarjolla on jotain ihan muuta kuin makeutettuja esanssilimsoja. Laadukas siideri on nimittäin monimuotoinen juoma, joka sopii vaikka koko menun ruokajuomaksi.
Pantin talon sisäpiha on tunnelmallinen ja toimiva paikka. Jos kävisi sellainen ihme, että sää viilentyisi, sisätilat ovat ihan vieressä, ja vessaan pääsee kätevästi. Kuten kaikki Delin tämän kesän ulkoilmatapahtumat, tämäkin fiesta on pääsymaksuton – edes lasipanttia ei peritä!
