Kiinnostuin Viikinsaaren ravintolasta luettuani Aamulehdestä Vesa Laitisen kovasti kommentteja keränneen arvion. Ihmettelin hieman ravintolalle annettua vaatimatonta kahta tähteä, sillä Laitisen tekstin perusteella määrittelisin ravintolan helposti kolmen tähden paikaksi. Kun kuulin Viikinsaaren sunnuntaibrunssista, olin heti valmis testaamaan ristiriitaista palautetta saaneen paikan.
Ensiksi on pakko antaa hieman pyyhkeitä Hopealinjalle tiedottamisesta. Laivayhtiön verkkosivut pursuilevat tietoa epäjohdonmukaisessa järjestyksessä. Ilman vinkkiä en olisi osannut etsiä brunssista tietoa näiltä sivuilta. En myöskään ole aikaisemmin tiennyt, että Hopealinja pyörittää myös saaren ravintolatoimintaa. Verkkosivuja kannattaisi karsia, selkiyttää ja keskittää reilulla kädellä.
Rannan tuntumassa sijaitseva puuhuvila on kaunis ja idyllinen, vaikkakin hippusen nuhjuinen. Joku toinen voisi pitää sisätilojen koristelua ilmapalloilla sekavana. No juu, onhan kokonaisuus toisaalta hieman sekava. Kalusteet ovat tummia ja raskaita, eivätkä sovi ollenkaan vaaleaan puumiljööseen, ja palloja killuu siellä täällä. Mutta toisaalta itselleni tuli Huvikumpu-fiilis ilmapallojen vuoksi, ja sellaiseltahan yksityiskohtia pursuileva pitsihuvila näyttääkin.
Brunssi järjestetään sunnuntaisin kello 12-16, minkä jälkeen alkaa á la carte -tarjoilu. Tulimme saareen yhden laivalla, ja perillä puoli kahden maissa ravintola oli tupaten täynnä. Onnistuimme saamaan pöydän pienemmältä, järven puoleiselta terassilta, missä on mukavan rauhallista. Talon takana olevalla isommalla terassilla oli ruuhka-aikaan melkoinen kuhina. Hyvä puoli on se, että takapihalla on aurinkovarjoja, joten ruokansa voi halutessaan nauttia ulkosalla, vaikka pieni sadekuuro yllättäisi.
Kassalle oli pitkä jono. Sinnikkään jonotuksen päätteeksi pääsimme maksamaan. Brunssi kustantaa 15 euroa per nokka, ja kuohuviinilasillinen 7,5 euroa. Brunssin hinnalla saa syödä seisovan pöydän kylmiä ja lämpimiä ruokia sekä jälkiruokaa niin paljon kuin napa vetää.
Kuohuviini oli Chapell Hillin kahdesta rypäleestä, Chardonnaysta ja Pinot Noirista tehtyä perusskumppaa. Siis sellaista kuivaa ja raikasta, mutta helposti unohtuvaa piknik-kuohuvaa. Ravintola tekee yli 30 euroa/pullo maksavalla viinillä hyvää katetta, sillä kyseinen skumppa on maksanut Alkossa vain reilut 7 euroa. Viini on itse asiassa juuri poistunut Alkon valikoimasta. Sen verran hiivaisuutta maussa oli, että yllätys ei ollut kovin suuri, kun huomasin, että kyseessä on unkarilainen viini.
Alkupalapöydässä oli eniten brunssiin viittaavia antimia: croissanteja, erilaisia leipiä, juustoja, hilloa, kylmää kalaa ja lihaa sekä salaatteja. Ruokaa oli tarjolla suht runsaasti, mutta laadussa mentiin niin turvallisella ja tylsällä peruslinjalla, että mieleen tuli laivan buffet. Siis hieman kuivia ja tummia einescroissanteja, aurajuustoa, halvinta valkohomejuustoa, pakastamisesta hyhmäistä hedelmäsalaattia ja hailakkaa lohta.
Kylmien palojen parasta antia olivat naudanleike ja tuoreista kasviksista tehdyt salaatit. Valtaosa ruoista vaikutti kuitenkin säilykkeiltä tai puolivalmisteilta.
Lämminruokapöytä oli melkoinen pettymys. Lihapullat ja makkaran jotenkin voi mieltää brunssiruoaksi, mutta kinkkukiusauksesta ja kuivahtaneista possunsuikaleista bbq-kastikkeessa tuli mieleen laitoskeittiön lounas. Makkaracombossa oli ihan hyviä, lihaisia makkaroita, mutta lihapullat olivat rasvakeittimessä kypsennettyjä eineksiä. Kinkkukiusaus oli aika suolatonta, ja jonkinlainen kasvislisäke niin kuivan näköinen, että en viitsinyt edes maistaa.
Jälkiruokapöydässä oli vaaleaa, sokeripohjaista kakkua ja pannukakkua. Pannari oli tummaa ja jo kuohkeutensa menettänyttä. Yllätyin, sillä pannukakku maistui paljon paremmalta kuin näytti, ja saattoi olla jopa oman keittiön tekemää. Sokerikakkua maistoin pienen palan vain muistaakseni, miksi aina ihmettelen, miksi tällaisia kakkuja valmistetaan. Kakkupohjassa maistuu vain ja ainoastaan sokeri, mutta muista mausteista ei ole tietoakaan. Tässä saattoi olla täytteenä omenaa. En kuitenkaan ole aivan varma. Muistin pätkiminen kertonee leivonnaisen tekemästä vaikutuksesta.
Kahvi oli tarjolla suurissa termoskannuissa. Toisaalta ymmärrän sen, koska asiakkaita oli valtavasti, ja henkilökunta joutui kirjaimellisesti juoksemaan. Kahvin tarjoilu pöytiin tai jatkuva tuoreen kahvin keittäminen ei ole näillä resursseilla realistista.
Toisaalta henkilökunnan vähäinen määrä ja sen aiheuttama laadusta tinkiminen on yrityksen oma valinta. Juttelimme kahvittelun lomassa ravintola-alalla(kin) vallitsevasta, älyttömästä ravimentaliteetista. Työntekijöiden osaamista mitataan valitettavan usein vain venymiskyvyllä ja juoksuvauhdilla. Paneutuva palveleminen ja alusta loppuun tehdyn kotiruoan valmistaminen on monessa paikassa mahdottomuus, koska yrittäjät kuvittelevat, että tulosta tehdään myymällä sekundaa ja polkemalla henkilöstökulut minimiin.
Henkilökunnalle on kuitenkin annettava palvelusta pisteet. Kuohuviinimme laskutettiin väärin, emmekä edes huomanneet virhettä. Tarjoilija tuli itse pahoittelemaan virhettä ja tarjosi hyvitykseksi toiset lasilliset ilmaiseksi. Lautasia ja aterimia tuotiin loppuneiden tilalle pikaisesti. Henkilökunnalla oli selvästi kova kiire, mutta he huomioivat asiakkaat parhaan kykynsä mukaan.
Brunssin tunnelma muistutti ruotsinlaivaa valitettavasti muutenkin kuin einesten ja jonottamisen osalta. Muutama asiakas päätti vetäistä seitinohuet ranskalaiset aterioinnin lomassa. Eräs oman elämänsä Dame Edna marssi suvereenisti buffetpöytään ja alkoi nappailla lihapullia tarjoiluvadista paljain käsin. Käytiin seuraavanlainen dialogi:
Tarjoilija: Herranjumala, mitä te oikein teette?!!!!!
Timantteihin ja kissahässäkkään pukeutunut daami: Aijaijai kun nää on niin hyviä (nuoleskelee sormiaan ja nappaa uuden pullan).
Tarjoilija: Hei hei hei, ihmiset maksavat tästä ruoasta, ei sitä tuolla tavalla voi mennä käsin napsimaan.
Kissahässäkkä: Kuule laita nää ens viikonloppuna mun laskuun. Mä tuun silloin testaan ton á la carten (painelee päätään kääntämättä ulos).
Että semmoista. Nostan hattua ihmisille, jotka jaksavat säilyttää malttinsa tällaisten asiakkaiden kanssa. Mutta mutta, takaisin arvosteluun. Aluksi ajattelin, että bulkkilaadusta huolimatta brunssi on todella runsas. Moni asiakas rehenteli syövänsä niin paljon, että vielä maanantainakin housuja kiristää. 15 euroa on varmasti kohtuuhinta, jos tykkää santsata lautasensa äärimmilleen makkaroita ja kinkkukiusausta, eikä valkohomejuuston laatu paljon mieltä hetkauta.
Mutta. Tampereella on useampiakin paikkoja, joissa brunssin tarjonta on suppeampi, mutta laadukkaampi. Leivonnaiset tehdään itse, ja tarjolla on tuoreita hedelmiä, ei umpijäässä olevia viinirypäleitä. Ja minä syön mieluummin paria laadukasta sortimenttia kuin ämpärillisen eineksiä. Brunssi muistutti enemmän runsasta lounaspöytää kuin kesäistä aamiaisen ja lounaan välimuotoa.
Tuomio: 2 tähteä
