Älä valitse ystäviksesi vain omia peilikuviasi

Viime ystävänpäivänä kirjoitin ikävöiväni yksinkertaista ystävyyttä, jossa voi vain olla. Teiniaikojen maailmaa, jossa ihmisiä ei jaettu suoraviivaisesti hyviksiin ja pahiksiin poliittisten näkemysten perusteella, vaan kärhämiä aiheutti enemmän musiikkimaku.

Ajatukseni eivät ole muuttuneet vuoden takaisesta. Olen miettinyt paljon termejä ”toksiset tyypit” ja ”myrkylliset ihmiset”. Olen kuullut yhden jos toisenkin ihmisen julistavan, miten paljon paremmaksi heidän elämänsä muuttui, kun he siivosivat siitä pois toksiset ankeuttajat.

Painotetaan heti, että ei. Kenenkään ei tarvitse sietää psyykkistä tai fyysistä väkivaltaa. Ei manipulointia, dissaamista ja jatkuvaa vittuilua. Kannattaa kuitenkin muistaa, että erimielisyydet, väittelyt ja kitka ovat luonnollinen osa ihmissuhteita – myös kaikkein rakkaimpia.

Vääntöä ei jaksa aina. Olen välillä siihen lopen uupunut. Jaksan nykyään etenkin nettinutinaa todella huonosti. Ydinlähipiirini, siis puolisoni ja tärkeimmät ihmiseni, jakavat kanssani samanhenkisen arvomaailman ja samat ydinarvot. Hakeudun heidän pariinsa silloin, kun en jaksa hyvässäkään hengessä väitellä aivan erilaisten ihmisten kanssa.

Rakkaanikaan eivät kuitenkaan ole peilikuviani. Onneksi.

Olisin ihmisenä todella paljon tietämättömämpi ja itsekeskeisempi, jos en olisi päästänyt lähelleni myös niitä, jotka ajattelevat kanssani eri tavalla vaikkapa politiikasta. Minulla on ollut hienoja kohtaamisia heidän kanssaan. Olen saanut sellaista tunnetason tukea, hyväksyntää ja kunnioitusta, jota tässä elämässä ei kovin usein saa.

Tätä emotionaalista tukea ei myöskään saa aina niiltä tyypeiltä, jotka ovat pintapuolisesti kanssani samasta puusta veistettyjä. Nekin ihmiset, jotka ovat meidän maailmassamme hyviksiä, voivat käyttäytyä sekä meitä että muita kohtaan typerästi. Kun toinen on lämmin kuin pakastealtaan alin kalapuikkopaketti, ei paljon lämmitä se, että vastaamme vaalikoneeseen identtisellä tavalla.

Olennaista ystävyydessä ja kaikessa vuorovaikutuksessa on mielestäni kunnioitus. Arvostus ja inhimillisyys. Empaattisuus. Kanssani erilainenkin ihminen voi puolustaa henkeen ja vereen oikeuttani olla hänen kanssaan eri mieltä. Hän voi kohdella minua ja muita kauniisti ja arvostavasti. Jos sulkisin hänet maailmastani siksi, että olemme joistain isoistakin asioista eri mieltä, elämä olisi helppoa ja mukavaa. Siitä jäisi kuitenkin puuttumaan syvyyttä ja sävyjä, jotka kypsyttävät ihmistä.

Välillä pitää saada vetäytyä turvaihmisten luo pesään, jossa vain paijaillaan. Ei kysellä liikoja eikä kyseenalaisteta, ei väitellä ja väännetä. Jos pesässä kuitenkin möllöttää koko ajan, voi muuttua aika sietämättömäksi tyypiksi.

Hyvää toisen ihmisen arvostavan ja kuuntelevan ihmisen päivää. Tänään, huomenna ja joka päivä.