Hämäläinen munajuusto – näin teet juuston helposti ilman muottia

Joka kerta Ahlmanilla käydessäni ostan tilan omaa munajuustoa. Ja joka kerta nautiskellessani tätä herkkua hillon kanssa mietin, että hitto, pitäisi tehdä tätä itse. Munajuuston valmistaminen ei nimittäin ole vaikeaa. Perusraaka-aineet eivät maksa juuri mitään. Et tarvitse edes juustomuottia tai harsoa, vaan selviydyt siivilän, suodatinpussien ja suuren kipon avulla. Janica-täti näyttää ja kertoo nyt, miten se on mahdollista!

VINKKEJÄ JA SAARNAA ENNEN KUIN ALOITAT: Ennen reseptiin siirtymistä muutama tarkennus liittyen termiin ”hämäläinen munajuusto”. Netti on reseptejä pullollaan, ja jos perheessä on valmistettu iät ja ajat munajuustoa, jokaisen suvun tapa on tietenkin se ainoa oikea.

Joihinkin resepteihin tulee vain maitoa, piimää ja munia. Me testasimme ohjetta, johon tulee myös kermaviiliä. Joku lisää juustonsa voita ja maustaa sen vaikkapa valkosipulilla. Osa uskoo, että loraus etikkaa tekee koostumuksesta täydellisen. Lisäksi on olemassa piimäjuusto, jonka valmistusprosessi on käsittääkseni samanlainen, mutta massaan ei tule munia.

Tämä on toimivaksi ja maukkaaksi todettu perusresepti. Kaltaisemme keltanokat onnistuivat, ja sekä juuston maku että koostumus miellyttivät meitä. En kuitenkaan väitä, että tämä olisi ainoa oikea tapa tehdä munajuusto. Tämä nyt on Janican tapa tehdä se (siis sörkkiä vieressä, kuvailla ja antaa huonoja vinkkejä, kun mies tekee juuston).

JA VIELÄ TOINEN VINKKI, EI SAARNAA: Massaan tulee paljon nestettä. Itse juusto on kuitenkin melko pieni, noin 250-grammainen. Suosittelen pientä annosta, kun harjoittelet juuston tekemistä ensimmäistä kertaa. Jos luotat itseesi ja syöjiä on monta, tuplaa ainekset.

KOLMASKIN VINKKI VIELÄ, JOO JOO SE RESEPTI TULEE KYLLÄ: Juuston ei tarvitse olla täydellisen sileä. Kuten edellä sanoinkin, et tarvitse juustomuottia. Siivilä, iso kippo ja harso/pari suodatinpaperipussia riittävät. Juusto saa uunissa kauniin paistopinnan, joka peittää kuhmut.

Tässä vielä varmuuden vuoksi kuvia, jotka havainnollistavat prosessia. Ensimmäisessä kuvassa kahteen kertaan kiehautettu juustomassa on seissyt puoli tuntia ja juusto on alkanut erottua herasta. Hera on siis tuota nestettä, juustomassa munakokkelin näköistä hyhmää.

Toisessa kuvassa nostelemme juustoa suodatinpaperilla vuorattuun siivilään. Kattilaan jäävää heraa ei tarvitse kaataa viemäriin. Sen voi käyttää leivonnassa ja heran voi pakastaa.

Kolmannessa kuvassa juustomassa on nosteltu kerroksittain siivilään ja kerrosten väliin on ripoteltu hieman suolaa. Massaa on paineltu lusikalla tiiviiksi ja sen päälle on laitettu lautanen painoksi. Laitoimme tämän viritelmän suureen kippoon. Yön aikana loputkin herat valuivat siivilästä kipon pohjalle.

Ja tadaa, tällaista siitä tuli. Eikö olekin kaunokainen, vaikka vähän pienenpuoleinen? Maku ja koostumus kuitenkin ratkaisivat. Ensi kerralla teemme isomman juustovauvan.

Neutraali munajuusto maistuu hyvältä hillon tai marjojen kanssa. Juusto kannattaa lämmittää vielä ennen tarjoilua.

Keittelin juuston lisukkeeksi omenakompottia. Kompotti on siis helppo ja ronski hillo. Kuori ja kuutioi pieniksi lohkoiksi 2 isoa tai 3 pientä omenaa tai päärynää. Kaada kuutiot kattilaan vesitilkan ja kanelitangon kanssa. Keitä pitkään miedolla lämmöllä, ilman kantta ja sekoitellen.

Mausta noin puolella desillä sokeria ja teelusikallisella vaniljasokeria. Kompotti on valmista, kun koostumus on hillomaisen kiinteä.

Pasha valmistuu samalla tyylillä

Munajuuston valmistaminen muistutti pashan tekemistä. Teimme pari vuotta sitten pääsiäispöytään täyteläisen, mutta raikkaan valkosuklaa-limepashan.

Tuolloin käytössä oli harso, mutta ei pashamuottia. Lopputulos oli kuitenkin todella nätti. Mielestäni harso tuo pintaan kaunista elävyyttä, ja jos se häiritsee, pashan voi koristella ohuenohuilla limesiivuilla.

Munajuustokin sopii hyvin pääsiäispäivälliselle. Se on myös raikas kesäherkku tuoreiden marjojen kera. Ohje kannattaa siis panna muistiin. Talvisesta stailauksesta huolimatta kotitekoinen juusto ei ole vain jouluruoka.

Joulu: vähemmän käninää, enemmän kihinää

Joulumme sujui samalla kaavalla kuin viimeiset kymmenen vuotta. Ensin aattokahveille minun vanhempieni luokse. Sen jälkeen joulunpyhiksi Villen porukoiden maalaisidylliin.

Ihaninta tässä joulussa oli taas kerran tyttösemme. Lapsen ilo, jännitys ja kihinä kuorivat aikuisesta väkisinkin kyynisen kerroksen. Aatonaattona lapsi kävi niin kierroksilla jännityksestä, että mietin, mahtaako hän nukkua ollenkaan. Yritin olla täysillä mukana kaikissa niissä pienissä jutuissa, jotka ovat hänelle suuria ja tärkeitä. Olivat myös minulle aikoinaan.

Joulupöydän tähtiä olivat taas Nygrenin kalat ja erilaiset suolaiset ja hapokkaat salaatit. Kinkun sijaan söimme itse pyydetystä peurasta tehtyä stifadoa eli jouluisesti maustettua, kreikkalaista lihapataa.

Olemme useampana vuotena juoneet läpi jouluaterian samppanjaa. Se sopii suht hyvin runsaaseen buffetiin, jossa on paljon vahvoja makuja, rasvaa ja suolaa. Tosin viimevuotinen, vähän makeampi Taittingerin Millennium mätsäsi jouluruokiin paremmin kuin tammisempi Bollinger, joka jäi nyt ruokien rinnalla suppeahkoksi. Rutikuiva ei ole aina paras vaihtoehto.

Lapsen jouluintoa seuratessani mietin taas, että pitäisi russuttaa ja narista vähemmän, intoilla ja heittäytyä enemmän. Mistäköhän kumpuaa minunkin omaksumani ajatus, jonka mukaan mahdollisimman kyyninen ja nyrpeä suhtautuminen kaikkeen on muka kauhean älyllistä?

Aikuiselämä on ihan tarpeeksi neliönmuotoista lasivillaa. Pitäisi olla ruokkimatta tuota puolta itsessään ja uskaltaa olla rohkeammin innostunut, joskus hyväuskoinen heittäytyvä hölmökin. Ainoa lupaukseni uudellevuodelle olkoon se, että nyrpistelen vähemmän ja annan ihmisten uskoa keijukaisiin, jos se tuo heille hyvän olo.

Mutta nyt pitää palata horoskooppien pariin. Meillä kaksosilla loppui juuri nahkea seitsenvuotiskausi. Edessä voi siis olla vain kimallusta, glooriaa ja yksisarvisia!